Käsiksi e-kirjoihin

Viikon mittaan on tullut höyrytyksi lukulaitteiden selvittämiseksi: mitä on tarjolla, miten ne eroavat tableteista, mihin kannattaisi panostaa, jotta voisi mukavasti lukea selällään maaten?

Mikrobitti- eli mB-lehdessä  1/2013 ilmestyi Kaj Laaksosen ja Kyösti Pärssisen laaja artikkeli E-kirjan hohto palaa vielä. Siteeraan jutun ingressiä:  

Musiikki, elokuvat ja pelit menivät jo bittimaailmaan. Kirjallisuus on viimeinen linnake, joka ei ole ottanut suurta harppausta digitaalisuuteen, vaikka ensimmäiset e-kirjat tehtiin jo vuosikymmeniä sitten. E-kirja kannattaisi yksissä tuumin pelastaa marginaalista. (s. 26.)

Artikkeli jakaantuu numeroituihin lukuihin: 1. Millä sitä voi lukea? 2. Mitä siitä puuttuu?3. Mikä siinä maksaa? 4. Mikä siinä on niin vaikeaa? 5. Voiko sen myydä? 6. Voiko sen edes lainata? (ss. 28 - 32.) Niinpä juttu tarjoaa perusteellisen katsauksen tilanteeseen, jossa ilmeisesti pian alkaa kuhista.

Jopa pari iPadin omistavaa ystävääni huokailee, että ollapa matkakaverina laite, jota jaksaisi pitää hyppysissään. Etelän hotellien puutarhoissa, joissa lomailijat pötköttelevät lepotuoleissaan, on nähty jonkun päivästä toiseen lukevan ilmeisesti Kindle-lukulaitteella Amazonista hankittuja kirjoja. Suomeksi niitä ei ole saatavilla, ainakaan vielä. Mutta Elisa Kirja, iBooks ja Project Gutenberg välittävät myös suomenkielistä kirjallisuutta. Sitä paitsi yli 70 vuoden ikäisiä tekstejä on jo kosolti toimitettu jakeluun maksutta.

Viime tiistaina Turussa käydessä löytyi pikku kauppa, jossa sain käsiini yhden mahdollisen lukulaitteen, Sony PRS-T2:n. Sony mainostaa sivuillaan, että
huippuohut ja -kevyt laite painaa vain 164 grammaa ja mahtuu taskuun - ei kylläkään minun taskuihini! Sen heijastamaton E-Ink® Pearl -näyttö on paperinkaltainen ja mustavalkoinen. Sivunvaihdot sujuvat sulavasti. Laitteessa  on Wi-Fi®-yhteys. Akun luvataan kestävän yhdellä latauksella jopa pari kuukautta.

Täytyy myöntää, että kiinnostuin. Mutta 189 euron hintaista laitetta en sentään ostanut päätäpahkaa, koska mB-lehden artikkelikin kehottaa tovin odottelemaan, mitä kohta tarjotaan. Piti myös tarkistaa, mitä paikallisesta kirjastosta saa. Voisiko laitteen lainata yhdessä e-kirjan kanssa? Ei onnistu, vielä.

Helsingistä kuulin uutisia, että siellä kirjastoissa on jonkin verran e-kirjoja lainattavissa suomeksi.

Mikä tärkeintä, Helsingin kirjastolla lienee sopimusneuvotteluja käynnissä kustantajien kanssa. Ilmeisesti suunnitellaan jonkinlaista keskitettyä palvelua tälle alueelle. Myös koulukirjastojen väki on valppaana kuulostelemassa, milloin e-kirjatarjonta kuunnolla liikahtaa.

Isoksi yllätykseksi sain kuin sainkin eilen Sonyn lukulaitteen kokeiltavaksi. Siihen oli jo yksissä tuumin kopioitu maksuttomia klassikoita iso määrä. Niistä luin ensi töiksi Minna Canthin Kauppa-Lopon. Hyvin sujui. Sitten yrittelin Aleksander Pushkinin Kapteenin tytärtä, mutta vanha suomennos vaikuttaa niin nuivalta, etten jatkanut. 

Meneillään on nyt  Joel Lehtosen Kerran kesällä. Nautin rikkaasta, sävykkäästä kielestä ja myös näkymistä 1900-luvun alun rappeutuvaan maalaiselämään kuin kaikuina Putkinotkosta.

Laite muistaa, mille sivulle lukeminen on keskeytynyt. Fonttikoon suurentaminen tietysti lisää sivumäärää. Muistaakseni minun valintani mukaisia sivuja on kaikkiaan yli 800. Pitänee katsoa netistä, kuinka monta niitä on painetussa kirjassa, ehkä parisen sataa.

Tällaisen pikku ylellisyyden kanssa ei pääsi luettava loppumaan. Olkalaukkuun mahtuisi vallan mainiosti tällainenkin vehje, josta löytyisi täysipainoista luettavaa vaikkapa junamatkan ajaksi. Eikä tarvitsisi tuskailla akun tyhjenemistä.