Onneksi en katsonut elokuvaa yksin. Sen kauhuelementeistä tiesin ennakkoon, mutten uskonut niiden heilauttavan ainakaan kovin pahasti. Nyt myönnän, että loppua kohden teki paikoin niin tiukkaa, että suljin silmäni. Silti koen katsojana olleeni tiiviisti mukana pelkäämässä, mitä ihmisestä, naisesta paljastuukaan. Onko oma minä se, jota on syytä pelätä eniten?
Juttutuokio leffan jälkeen toi esiin senkin, että kenties on turha hakea kokonaista maailmaselitystä elokuvan elementeistä. Voihan olla niinkin, että kun ohjaaja hallitsee keinot kauhuefektien luomiseksi, hän osaa ja haluaa järkyttää. Ehkä tämä selitys helpottaa oloa, eikä tarvitse myöntyä elokuvan tarjomaan kuvaan naisesta paitsi hyvän myös pahan tyyssijana. Elokuvassa näet luonto rinnastuu naiseen. Nainen on se, joka lausahtaa:"Metsä on saatanan kirkko." Saatana myös hönkäilee avoimista ikkunoista, mistä aina seuraa jotakin hyvin pahaa.
Väkisinkin mieleen pulpahti parhaillaan vellova keskustelu siitä, että maallikkosaarnaaja kokoaa kirkkoihin sankoin joukoin väkeä, tunnistaa demonien valtaamia ihmisiä ja uskottelee häätävänsä riivaajat tiehensä.
Luin äsken kolme kritiikkiä elokuvasta. Tässä linkit http://www.leffatykki.com/elokuva/antichrist
http://dome.fi/elokuvat/arvostelut/elokuva-arvostelu-antichrist
http://yle.fi/uutiset/antichrist_on_pahan_mielen_elokuva/5875367
Suosittelen niiden lukemista. Itse en näin tuoreeltaan kykene kirjoittamaan tarkasti kokemuksestani. Sen osaan sanoa, että vaikutuin heti hidastetuista alkukuvista lähtien seuraamaan lähes henkeä pidätellen, mitä tuleman pitää. Tarinan edetessä useat kuvat ovat niin tiheitä, että ne imeytyivät katsojan tajuntaan. Huomaan miettiväni leffaa. Se ei hevin unohdu.
4 kommenttia:
Jotkut tykkää tämän von Trierin elokuvista. Niitä tuli teemaltakin joku aika sitten. Tykkäsin elokuvasta "Koko homman pomo", joka oli jonkinlainen komedia. "Dancer in the Dark" mulla on kotona musiikki-cd:nä.
"Antichrist" alkoi kiinnostavasti, mutta loppua en juurikaan ymmärtänyt vaikka katselin sen useampaan kertaan. En tiedä miksi haluaisin rääkätä itseäni sen tyyppisillä elokuvilla. Jos elokuvasta jokin jäi erityisesti mieleeni, niin se miten mökin katolle satoi käpyjä.
Tanskalaisista ohjaajista Susanne Bierin elokuva "Veljekset" käsittelee myös jännästi pahuutta tai syyllisyyttä tai jotain sen tapaista. Hänen ohjaamaansa "Kostoa" en ole vielä katsellut.
Antichrist houkuttelee tulkitsemaan. Onhan leffassa raamatullisia ja muitakin vihjeitä, joihin passaisi tarttua. Mutta jätän homman sikseen, vaikka eilen aika lailla yrittelin.
Tartun Susanne Bierin elokuvaan "Veljekset" ja myös "kostoon", jos ne kohdalle osuvat. Mikään kauhuleffafani en kuitenkaan ole.
Tämäkin juttu jäi puolitiehen .Tuota leffaa en kyllä aio katsoa , inholla mässäily ei innosta,vaikka enhän tiedä , kun en ole nähnyt ! Näin se menee , ei voi sanoa mitään , jos mene katsomaan ...oli kiva tavata , vaikka aina aika loppuu kesken , ennen se jatkui ja jatkui ...
Kosto oli upea elokuva -kauniskin .
Lähetä kommentti