Hui

Puhtoinen lampi kutsui tänään kastautumaan. Saunasta marssin rantaan kameramies kintereillä. Yleisönä osui lähistölle vain se tuttu telkkäpari, joka yhä viihtyy lammella kuin kotonaan. Niinpä uikkarit jäi kastelematta. Riitti pelkkä kuoriutuminen pyyhkeestä ja askeltaminen portailta veteen.

Hui, hui - kylmältä tuntui!

Kuva todistakoon, että talviturkki jäi veteen. Henkeä haukkoen vedin pari kolme vetoa sammakkoa. Jälkituntu palkitsi, niin kuin avantouimarit ovat vakuuttaneet. Vesi tosin tuntui jo melkein kesäisen lämpimältä, ei siis enää tietoakaan parin viikon takaisista jäistä.



Toinenkin aihe hui-hihkaisuun osui kohdalle jo päivällä. Kevään ensimmäinen itse nähty kyy näet luikerteli pihan tuntumassa, kun olin lopettelemassa risusavottaani. Vikkelästi nuori otus livahti koloon, ennen kuin ehdin kunnolla edes sävähtää. Tappajaksi minusta ei ole, kun pihalla ei pyöri koira eikä näköpiirissä ole pikkulapsiakaan. Sen verran kyitä varotaan, että me vakituiset pihan tallaajat painelemme - yleensä - saapasjalkaisina hoitelemaan perämetsää.