Käräjillä oikeutta hakemassa

Eilistä päivää muistellaan suuresta Nokia-uutisesta. Omalla kohdallani päivä jää mieleen ensimmäisenä, jolloin omakohtaisesti tutustuin suomalaiseen alioikeuteen Turun Oikeustalossa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_oikeustalo). Kyseessä oli riita-asia mökkini alun alkaen puuttuneista salaojista ja niiden rakennuskustannusten maksajasta.

Ensin on taloon tulijan läpäistävä turvatarkastus samoin kuin lennolle lähtiessä. Ala-aulassa aukeaa vasemmalle kahvila-nurkkaus, oikealle kävellessä pääsee hisseille. Koska riitoja ratkotaan kolmannessa kerroksessa, kohosimme asianajajan kanssa oikopäätä oikeaan kerrokseen. Tasan yhdeksältä meidät ja vastaaja kutsuttiin huoneeseen 17, jonka perällä isosta ikkunasta vasemmalla puolen laajan pöydän takana istui vakaa naistuomari. Hänen vieressään tieokonetta käytteli ääneti pysytellyt nainen.

Alkoi esikäsittely. Siinä kummankin osapuolen näkemyksiä tuotiin julki ja tutkailtiin mahdollisuutta löytää sopuratkaisu. Tunnin verran siinä vierähti ja vielä vartti lisää niin, että molemmat naiset poistuivat tuomarinpöydän takaa. Sopu jäi syntymättä. Niinpä tuomari asian kuultuaan aloitti jutun pääkäsittelyn. Siinäkin edettiin tarkoin askelmerkkien mukaisesti, mitä muistelen tyytyväisenä. (http://www.pk-rh.fi/perusvaatimukset/oikeusjarjestelmat/oikeudenkaynti.html)

Ensimmäisen puheenvuoron käytti kantajan, siis minun puolestani, asianajaja. Hän esitteli riita-asian. Sitten kuultiin vastaajan näkemys tapahtumista. Seuraavassa vaiheessa minua kuulusteltiin, ja siirryin todistajan pöydän ääreen puhumaan mikrofoniin, koska sanomani nauhoitettiin. Sain kuvata ongelmaa niin, etten muista mitään olennaista jääneen sanomatta. Aika ajoin asianajajani auttoi minua kysymyksin, samoin tuomari. Vastaajallakin omana asianajajanaan oli mahdollisuus pyytää minulta vastauksia kysymyksiinsä, mutta hän ei sellaisia esittänyt. Hän oli niitannut omat perustelunsa etten sanoisi ojaan, jonka itse oli tukkinut. Yhä uudestaan hän on väittänyt minun kustannuksellani putsatun ja salaojitetun ojan syypääksi mökkisokkelin märkyyteen. Asiantuntijana todistajaksi kutsuttu diplomi-insinööri, jonka firmalta tilasin ja sain sekä alueen pohjatutkimuksen että suunnitelman sokkelin kuivattamiseksi salaojin, osoitti tutkimusnäytöin väitteen perättömäksi. Sokkelin vetisyys on alun alkaen ollut seurausta salaojien rakentamatta jättämisestä. Ne näkyvät vain piirustuksissa.

Erityisen kiinnostavaa oli kuunnella oman asianajajan loppulausuntoa, johon hän oli koonnut kaiken olennaisen riita-asiasta. Koko kuvio tuli siinä kirkastetuksi. Niinpä tuomari saattoi päättää istunnon noin klo 11.40 ja mainitsi samalla, että päätös ilmoitetaan sähköpostitse kummallekin osapuolelle parin viikon kuluttua. Ilman vihamielisyyksiä poistuimme salista ja mahduimme hyvin asianajajani kanssa samaan hissiin vastapuolen kanssa. Leppoisaa juttuakin piisasi. Kävi tosiaan ilmi, että asiat tässä riitelivät, eivät ihmiset.

Näin siis meillä Pohjoismaissa oikeutta voi pelotta hakea. Varjona kaiken yllä tosin leijaavat melkoiset kustannukset, jos häviää juttunsa. Asianajajan osuutta pidän erittäin tärkeänä. Yksin en olisi alkuunkaan ummikkona selvinnyt tässä hommassa. Onneksi pian tiedetään alioikeuden kanta asiaan, joka on ylettömästi rasittanut minua, myös rahallisesti. Kunpa aihetta tai lupaa hovioikeuteen viemiseen kummankaan osapuolen ei tarvitsisi ruveta kyselemään.