Kuvia kuuden vuoden souveista

 Otti vuosia, ennen kuin mökillä näytti ensimmäisen kuvan oloiselta ja ympäristöä voi katsella mielikseen kuistilta. Siellä viihtyy nykyisin kuuminakin päivinä, kun markiisi tarjoaa suojaa.

Huvittavaa, että tein mökkikaupat aprillipäivänä 2011. Ympäristö oli silloin vielä lumen peitossa. Pian paljastui, että alueelle oli tehty metsän kuivatusojia ja kaikkialla kasvoi pusikoita. Ojissa lillui melkoisesti vettä. Kuistilta otetun kuvan keskellä näkyy paikka, johon olisi voinut putsata pikku lammen, mikä kylläkin jäi tekemättä.

Äitienpäivänä samana vuonna istuttiin ensi kertaa kuistilla. Oli lämmintä. Ja mitä näinkään! Aivan risuisen avo-ojan partaalla luikerteli iso kyy. Alkuaikoina niitä ilmaantui esiin milloin mistäkin, nyttemmin vain harvakseltaan. Rauhoitettuja rantakäärmeitä tapaa useasti. Yhtä komeaa yksilöä osasivat äskeiset Tampereelta tulleet tututkin ihailla.

Ei aikaakaan, kun kaivinkoneella jo raivattiin ojia, jotta niihin voitiin panna pelloilla käytettävää salaojaputkea ja kattaa alue maa-aineksella tasaiseksi. Useita puita jäi silloin vielä pystyyn. Mutta kuvassa näkyvää koivua ei ole ollut enää aikoihin.

Jouluna 2011 Tapani-myrsky riehaantui heilauttamaan pihalta nurin suuren kuusen. Sen juuret olivat kaiketi vikuuntuneet ojitusten takia. Mikä harmi, sillä radioamatööriystäväni oli suunnitellut kuuseen antennia. Oli siis keksittävä muita konsteja antennivirityksiin. Niitä on sittemmin nähty useita. Samassa rytäkässä kuusta karsittaessa koivukin kaadettiin ja villinä rehottaneet pajupuskat häädettiin.

Kevään tullen ilmestyi paljon muun lisäksi antenneja. Komein niistä on yhä olemassa autokatoksen päätyyn kiinnitettynä. Kuva muistuttaa, että käyttöön valmisteltiin sitäkin  viritystä, joka näkyy pötköttävän maassa. Autokatoksen seinustalle tuettuna se palveli aikansa.

Avoimeksi putsattuna paikka palvelee yhä, kun on tarvis pilkkoa puita ja hakettaa risuja. Pitkään ei ollut tietoakaan liiteristä. Niinpä viriteltiin tilapäisratkaisuja. Yhden talven klapit viettivät pihalla peitettyinä, sitten talven tai kaksi autokatoksessa, kunnes uskoin, että pinot voivat kaatua auton päälle ja aiheuttaa turhan ison vahingon. Joskus on näet tullut ajetuksi liian lähelle puita...

Märkä sokkeli aiheutti ison murheen. Siitä kirjoitin sekä reklamaation että blogijutun.
Sokkeli kuivui, kun asianmukaiset salaojat ja sadeveden poistosysteemi alkoivat toimia. Sitten iski uusi murhe: umpisäiliö osoittautui risaksi. Pakkohan se oli vaihtaa. Takuu takasi sen, ettei minulta kynitty maksua. Mutta riesaa riitti pihaistutuksista. Niitä piti ruveta siirtämään, kun kertaalleen kunnostettu alue muljattiin pohjia myöten.

Parissa päivässä kaamea homma hoitui, mistä iso kiitos ammattilaisille. Kaatoivatpa muutaman kuusenkin haittamaasta työtään ja tasasivat lopuksi alueelle tuomansa uudet mullat. Autius helpotti, kun kaiken katteeksi vielä istutettiin nopeakasvuisia heisiangervoja.

Lammen suunnalla kesti pitkään, ennen kuin selvisi, miten sitä voisi kohentaa. Keinun hankinta alkajaisiksi auttoi miettimisessä, kun siitä käsin saattoi hiljaksiin keinumalla arvioida näkymää. Keinu seisoo edelleen samassa paikassa, mutta alle tehtiin terassi. Pätevä puumies rakensi sen samaan syssyyn kuin kokosi valmiina paketeista puretun liiterin.

Puutarhuri-Paula ja kivimies-Mikko tarjosivat ratkaisuja, joita en itse keksinyt. Suuri juttu on vallikiveys mökin ympärillä. Kivet rajaavat sora-alueet ja pitävät ne aloillaan. Kuvassa  on meneillään marja-aroniapuskien istutus. Ne merkkaavat kauniisti rajaa naapurin tonttiin. Pensaat ovat kasvaneet parimetrisiksi, joten ne tarjoavat puolin ja toisin miellyttävää näkösuojaa ja runsaasti mustia marjoja sekä ihmisille että linnuille.  Pitääpä ottaa uusia kuvia komeasta aidanteesta, joka kohta taas vaihtaa lehtiinsä hehkuvan syysvärin.

Kun liiteriä varten raivattiin paikkaa, kaavin kauniit sammalet talteen ja vein ne kuistin edustalle, josta oli siirretty maata pois. Ja sitten kasteltiin kastamasta päästyä. Kiitos on tullut  kauniina sammalikkona. Sitä on vahvistettu myös piimäistutuksin. Piimän sekaan sotkin sammalta ja valelin maata seoksella. Kaikkea hullua onkin tullut häärätyksi!

Eikä tässä kaikki. Lampi tarjoaa vitakasvustoineen jokakesäisen urakan meille lammen rannalla mökkeileville. Minä olen ainoa, joka avustettuna sonnustaudun märkäpukuun, ennen kuin painun lampea kitkemään. Naapurin ukoista yksi huitelee viikatteella, toinen tarkenee pelkissä uikkareissa samassa puuhassa ja kolmas katselee rannalta. Kuvitella, että minä, porukan vanhin, tykkään tästäkin askareesta.

Pikku hiljaa mökkipaikka on paljastunut oikeaksi hallanpesäksi. Kun kahtena viime syksynä on ensin pitänyt pitkään lämmintä ja sitten kuin napista kääntämällä vaihtanut lämpötilan koviin pakkasiin ilman lumen ripettä kasvien suojana, ne kauhistuivat, kärsivät ja kutistuivat, jos edes miten kuten virkosivat keväällä. Kun myös keväisin halla vierailee, kerran jopa juhannuksena, alan uskoa, ettei kovin eksoottisia kasveja kannata istuttaa näille nurkin. Monia on kuollut, uusia en osta, vaan levitän niitä, jotka ovat osoittaneet selviävänsä mökkiympäristössä. 

Näin sitä joutuu neuvottelemaan luonnon kanssa ja ottamaan opikseen. Toivon kuitenkin sekä omasta että kasvien puolesta, että saisimme lumisen talvikauden. Sellaisia olen jo kokenut mökillä, vaikken kahteen viime vuoteen. Todisteeksi liitän komeimman lumikuvani.

Käräjillä oikeutta hakemassa

Eilistä päivää muistellaan suuresta Nokia-uutisesta. Omalla kohdallani päivä jää mieleen ensimmäisenä, jolloin omakohtaisesti tutustuin suomalaiseen alioikeuteen Turun Oikeustalossa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_oikeustalo). Kyseessä oli riita-asia mökkini alun alkaen puuttuneista salaojista ja niiden rakennuskustannusten maksajasta.

Ensin on taloon tulijan läpäistävä turvatarkastus samoin kuin lennolle lähtiessä. Ala-aulassa aukeaa vasemmalle kahvila-nurkkaus, oikealle kävellessä pääsee hisseille. Koska riitoja ratkotaan kolmannessa kerroksessa, kohosimme asianajajan kanssa oikopäätä oikeaan kerrokseen. Tasan yhdeksältä meidät ja vastaaja kutsuttiin huoneeseen 17, jonka perällä isosta ikkunasta vasemmalla puolen laajan pöydän takana istui vakaa naistuomari. Hänen vieressään tieokonetta käytteli ääneti pysytellyt nainen.

Alkoi esikäsittely. Siinä kummankin osapuolen näkemyksiä tuotiin julki ja tutkailtiin mahdollisuutta löytää sopuratkaisu. Tunnin verran siinä vierähti ja vielä vartti lisää niin, että molemmat naiset poistuivat tuomarinpöydän takaa. Sopu jäi syntymättä. Niinpä tuomari asian kuultuaan aloitti jutun pääkäsittelyn. Siinäkin edettiin tarkoin askelmerkkien mukaisesti, mitä muistelen tyytyväisenä. (http://www.pk-rh.fi/perusvaatimukset/oikeusjarjestelmat/oikeudenkaynti.html)

Ensimmäisen puheenvuoron käytti kantajan, siis minun puolestani, asianajaja. Hän esitteli riita-asian. Sitten kuultiin vastaajan näkemys tapahtumista. Seuraavassa vaiheessa minua kuulusteltiin, ja siirryin todistajan pöydän ääreen puhumaan mikrofoniin, koska sanomani nauhoitettiin. Sain kuvata ongelmaa niin, etten muista mitään olennaista jääneen sanomatta. Aika ajoin asianajajani auttoi minua kysymyksin, samoin tuomari. Vastaajallakin omana asianajajanaan oli mahdollisuus pyytää minulta vastauksia kysymyksiinsä, mutta hän ei sellaisia esittänyt. Hän oli niitannut omat perustelunsa etten sanoisi ojaan, jonka itse oli tukkinut. Yhä uudestaan hän on väittänyt minun kustannuksellani putsatun ja salaojitetun ojan syypääksi mökkisokkelin märkyyteen. Asiantuntijana todistajaksi kutsuttu diplomi-insinööri, jonka firmalta tilasin ja sain sekä alueen pohjatutkimuksen että suunnitelman sokkelin kuivattamiseksi salaojin, osoitti tutkimusnäytöin väitteen perättömäksi. Sokkelin vetisyys on alun alkaen ollut seurausta salaojien rakentamatta jättämisestä. Ne näkyvät vain piirustuksissa.

Erityisen kiinnostavaa oli kuunnella oman asianajajan loppulausuntoa, johon hän oli koonnut kaiken olennaisen riita-asiasta. Koko kuvio tuli siinä kirkastetuksi. Niinpä tuomari saattoi päättää istunnon noin klo 11.40 ja mainitsi samalla, että päätös ilmoitetaan sähköpostitse kummallekin osapuolelle parin viikon kuluttua. Ilman vihamielisyyksiä poistuimme salista ja mahduimme hyvin asianajajani kanssa samaan hissiin vastapuolen kanssa. Leppoisaa juttuakin piisasi. Kävi tosiaan ilmi, että asiat tässä riitelivät, eivät ihmiset.

Näin siis meillä Pohjoismaissa oikeutta voi pelotta hakea. Varjona kaiken yllä tosin leijaavat melkoiset kustannukset, jos häviää juttunsa. Asianajajan osuutta pidän erittäin tärkeänä. Yksin en olisi alkuunkaan ummikkona selvinnyt tässä hommassa. Onneksi pian tiedetään alioikeuden kanta asiaan, joka on ylettömästi rasittanut minua, myös rahallisesti. Kunpa aihetta tai lupaa hovioikeuteen viemiseen kummankaan osapuolen ei tarvitsisi ruveta kyselemään.

Vedenpaisumuksen jälkeen

Ihan Pohjanmaan mittaisia tulvia sateet eivät Nousiaisissa saaneet aikaan ainakaan tutussa mökkimaastossa. Silti lampi paisui niin, että vedenpinta oli vielä tänään ainakin puoli metriä korkeammalla kuin ennen suursateita. Uistinvitakasvustotkin piileskelevät pinnan alla, kun eivät ykskaks ennätä venyttää lehtivarsiaan uusiin pituuslukemiin.

Viikko sitten vesitilanne huolestutti, sillä soisen alueen vesiä kauas pois ohjaileva iso laskuoja oli vielä täydempi kuin tästä kuvan näkymästä voi päätellä.

Mökkitontilta liiat vedet on ohjailtu salaojaputkin läpi tierummun, jonka jälkeen vedet virtaavat vapaasti laskuojaan. Onneksi tänään vesi tosiaan virtasi, sillä ison ojan veden pinta oli laskenut. Autoin veden kulkua ja siten omaakin asiaani perkaamalla pikku uomaa, ettei lirinä tukehtuisi muhkeaan heinäkasvustoon.

.

Rakennuksen pitkä takasivusta onkin nyt pysynyt kuivana toisin kuin ennen salaojitusta. Mökki ei tosiaan enää makaa lätäkössä.

Pihan puolella sokkelissa kuitenkin häivähtää kostea alue lähellä sadeveden poistosysteemiä. Tältä puolen rakennusta löytyi alun alkaen märkyyttä enemmän kuin takasivustalta. Lieneekö lammella tai yleensä alueen pohjavesillä maanalaisia yhteyksiä? Viime syksyinen pohjatutkimus tarjosi niistä viitteitä.

Varsinkin isoksi paisunut lampi lykännee liikoja vesiään ympäröivään maastoon. Jo kesällä matalan veden aikaan huomasin omin silmin, että kun ranta-alueelle kaivettiin istutuskuoppia, ne täyttyivät oitis vedellä. Yksi puu tukehtui liikaan märkyyteen, vaikkei edes joutunut vesikuoppaan. Ensi kesään mennessä selviää, miten uusi puuntaimi selviää. Kohopenkki näyttäköön, että se auttaa tainta asettumaan vettä tihkuvassa maaperässä.

Tässä vielä kuva päivän korjausistutuksesta:

Salaojaa syntyy

Kesämökin perustuksia alun alkaen rasittanut märkyys tuskin enää toistuu, sillä nyt mökki ympäröidään salaojin ja sadeveden poistoputkin. Kummatkin olisi pitänyt viritellä paikoilleen rakennusvaiheessa tai ainakin perustaa mökki nykyistä lähes puoli metriä paksummalle sorapatjalle. Ja sellaista soraa, josta löytyy humusta, ei olisi saanut lainkaan käyttää. Näin sanovat pohjatutkijat, joiden laatiman suunnitelman mukaisesti nyt korjataan rakennusvirheitä.

Tavaraa, miehiä ja koneita ilmaantui mökkipihalle eilisaamuna. Kuiva, aurinkoinen sää suosii salaojitusta. Työ edistyy mainiosti.

Oli mukava seurata, kuinka tarkkaan osaava kuski pystyy työskentelemään kaivinkoneella. Hissun kissun pintaa raavittiin paikoin myös lapiolla.

Hyvä oli havaita, miten reikäputket kapaloitiin kuitukankaaseen, ettei maa-aines tuki reikiä. Tällä kertaa myös käytetty kivimurska on sopivan karkeaa eikä se sisällä humusta. Työpäivän päättyessä putket pötköttivät jo hyvin peitettyinä. Näin kaksi mökin sivua saatiin hoidetuksi yhdessä päivässä.

Ulkoa kuuluva hurina lupaa hyvää myös tälle päivälle. Aurinkokin paistaa, sää lämpenee. Kaikki mökin neljä sivustaa lienevät koko lailla valmiiksi ojitettuina viimeistään huomenna iltapäivästä. Sitten pikku kaivuri puskee vielä kantoja kumoon ja muuta sellaista, että päästään pihaa kaunistamaan.