Viljelijänurani ensimmäinen jättikurpitsa matkaa huomenna mukanani kotikeittiöön, jossa siitä syntyy sitruunalla maustettua hilloa. Mollukka jäi odotettua pienemmäksi ja siksi toiseksi ainoaksi, sillä toinen alku lahoaa, vaikka on yhä kiinni emossaan.
Muhkeaa versoa kasvi lykkää niin, että siihen on tainnut puhti huveta. Ainakin yhden ison verson katkoin kauan sitten, mutta kuvan yrittäjä sai jatkaa matkaansa kohti tuntematonta päämäärää. Tänään se sadonkorjuun päätteeksi saa kottikärrykyydin sinne, mistä maatumiskavereita ei puutu.
Keltaisesta kesäkurpitsasta olen kerännyt monia pötkylöitä. Vieläkin pari alkua saattaa paisua sen verran, että jätän kasvin jatkamaan puuhiaan, toistaiseksi.
Muutama karhunvatukka on kasvanut kesän mittaan komeaksi ja osoittanut osaavansa marjanteon. Mutta kypsiä niistä ei ennätä tulla ennen tosi syksyä. Ehkä ensi vuonna homma on tätä kesää paremmin hallussa, ja saan kippooni muhkeita mustia marjoa. Kunhan ei sitten kävisi niin kuin pensasmustikoille: puput söivät joka ikisen! Verkkoa, verkkoa kaipaa marjapuskilleen tämä viljelijä ja virittelee esteet ajoissa ensi kesänä.
Puolukoita löytyy pikkuisen omasta perämetsästä, lähialueilta lisää, jos ovat yhä poimimatta. Ehkä puhtia piisaa lähteä iltapäivästä marjanpoimintaan. Ellei piisaa, suuntaan maanantaina Turun torille ja ostaa täräytän laatikollisen puolukoita. Siinä hyvä ratkaisu, ellei selkä taivukaan puolukoiden puoleen, vaan kaipaa silkkaa lepoa.
5 kommenttia:
Sadonkorjuusta tykkään minäkin, en niinkään siitä kitkemis- ym. puolesta! Tosin hauskaa on nauttia oman maan tuotteista. Metsässä hiiviskelyä olen nyt pari kolme kertaa harrastanut, sieniä hiukan mutta yllätys yllätys, aivan kovia hyviä mustikoita! Puolukat eivät olleet vielä kypsiä. Suppilovahveroita tuskin nimeksikään, niitten aika tulee vielä.
Puolukoista sama havainto, että raakoja ovat vielä ja pieniäkin mökkimaaston kuivuudessa. Jokusen kehnäsienen löysin, en muita hyviksi tietämiäni. Kaikki havaitut tatit matojen ja itikoiden ruokana. Kuinkahan kauan tatti yleensä säilyy maassa poimintakelpoisena?
Eipä tatti kauan kestä , jos on hyvä tatti ,sen huomaa madotkin ja huonoa et sinäkään -toivottavati -poimi .Mutta ---hyi sinua ! EI verkkoja puutarhaan !! Et ole tainnut lapsena irrotella verkoista rikki revenneitä pikkulintuja , kun tommoisia jutustat ! Iloitse vain siitä , mikä jäljelle jää , kun kilpailet luonnon kanssa ..ja hae varsinainen sato torilta ..ei tule uniin rikkinäiset iiventyngät tai piipittävä viherpeippo !
Otitpa selvän kannan verkkoihin. Pidän sen mielessäni enkä rupeakaan verkottamaan kasvimaita. Saahan tosiaan marjoja muualta, jos omat puskat toimivat ravintolana pupuille. Niitä muuten vilistää alueella monia ihan silmin nähden.
Mutta onpa rantahiekasta bongattu niinkin isojen tassujen jäljet, että asialla on tainnut olla ilves, ehkä pupukannan rajoittamasen asialla. Kerran uskon nähneeni näädän.
Kuvaapa ne jäljet talteen..luontoa on ihana seurata ja oppi kasvaa koko ajan .kameraonnea !
Lähetä kommentti