Riikka Ala-Harjan romaani Maihinnousu (2012) löytyi Elisa Kirjasta 4,5 euron hintaisena e-versiona. Pian näyttää hinta laskevan viimevuotiselta Finlandia-palkintoehdokkaalta, kun kirjailijalta löytyy uudempikin teos.Elisa Kirjan sivuilla teos saa tällaisen esittelyn:
Maihinnousu on vimmaisen puhutteleva romaani ranskalaisnaisesta, joka on menettämässä miehensä ja lapsensa yhtä aikaa.
41-vuotias Julie elää elämänsä raskainta vuotta Normandian maihinnousun maisemissa. Ensin pettää mies, sitten 8-vuotias Emma-tytär sairastuu syöpään. Liittoutuneet loivat sillanpääaseman Normandiaan kahdessa kuukaudessa kesällä 1944. Julien ja hänen tyttärensä kamppailut eivät ole ohi hetkessä.
"Romaanin riisuttu kieli ja paljas, raportinomainen kerronta alleviivaavat ahdistuksen kouriintuntuvaa kuvausta, ja sitä, millaista on olla äärimmäisten tunteiden – vihan, rakkauden, raivon ja toivon – mahdottomassa aallokossa." –Finlandia-raadin perustelut
Kirja on ensimmäinen Ala-Harjalta lukemani. Nautin sen täsmäkielestä ja tiukasta monitasoisten kriisien tarkastelusta. Asiantuntemuskin puhuttelee, olipa kyse Normandian maihinnoususta faktoineen kaikkineen, leukemian hoidosta tai naisen ja miehen erilaisesta tavasta toimia, kun perheen kuvio järkkyy. Asiaan mennään vitkuttelematta. Ensin suurin huolen aihe on tyttäressä äkkiä ilmennyt leukemia. Lukija pääsee oitis osalliseksi Julien tuntemuksiin, kun raskaat hoidot sairaalassa alkavat ja uuvuttavat. Oma työ oppaana ryhmille, jotka haluavat kuulla Normandian maihinnoususta autenttisissa maisemissa, on jätettävä niin vähälle kuin mahdollista. Julie pysyttelee Emman luona lähes vuorokauden ympäri. Käy yhä selvemmin ilmi, ettei aviomies Henri enää tunne vetoa vaimoonsa. Kotona nukutaan erillään ja väistellään, ei puhuta. Julielle kirjastuu, että miehellä on joku toinen. Julien mieli myllertyy. Alkaa hänen oma sotansa miehestä irrottautumiseksi.
Hienosti teos tarjoaa tuntumaa lukijalle naisen rankasta tilanteesta. Vimmaiset ajatukset vetävät mukaansa. Syyllisyys ja viha vuorottelevat kuumina mielessä, kunnes viha kärventää viimeisenkin kiintymyksen rippeen Henriä kohtaan. Kun piinavuosi on vaihtumassa uuteen kevääseen, Julie on lähtenyt perheen talosta ja asettunut nuhruiseen vuokra-asuntoon muiden eronneiden naisten tapaan. Mies jää tilavaan taloon uuden naisensa kanssa, mutta ei enää saa Julieta tolaltaan. Emma paranee paranemistaan. Tulevaisuus lupaa hyvää:
"- - Emma on vahva ja uljas, minä olen väkevä, en takeltele, olen äänekäs, ällistelen miten taistelu kaikkoaa ja muuttuu eheäksi rauhaksi ja miten taistelu ei ollut turha. Sotaa ei peruuteta, sota oli, sota jatkui kunnes eräänä päivänä se loppui. - -" (144)
Näin Julie tuntee jatkavansa etenemistään. Hän ei juutu menneeseen.
4 kommenttia:
Raskaalta tuntuu . Alan kyllästyä noihin syöpätaisteluihin ja onnettomiin vaimoihin , niitä ontällä hetkellä joka kirjassa . Mutt-luen kyllä . Tietsikka temppuilee , ei tallenna blogiani .Tykänneekö , että tuo on nyt kirjoitellut jo tarpeeksi ! Taistelen .Enkä muuten löydä sitä nappia , mistä sen saisi julkiseksi , ellen sitten google + kautta ...ehkä se on nyt sitä uutta .
Kas vaan, että syöpäkuvaukset ovat tavallisia. Minulta ne ovat menneet ohi.
Kurjaa, että tietokoneesi temppuilee. Olisi hyvä löytää ATK-tuki avuksi, kun sellaista tarvitsee. Minulla on...
Tietsikka kunnossa ! Taisi olla Sonera taas kun temppuili ! telkkakin meni itsekseen päälle kolme kertaa yöllä, kun kellonaikoja vaihdettin ! Ja löysin sen nappulankin , jolla blogi saatettiin yleiseen tietoisuuten --kai. Miten myrskyää ?! Täällä vain sataa.
Hieno homma, kun välttämättömät vehkeet taas toimivat. Huomasin blogisi FB:ssä, mutten tiedä, kuinka julkisena se sinne ilmestyi. Käytän kumminkin tuttua linkkiä edelleen.
Yö ollut rauhallinen. Vettä vain on sadellut. Tiedä sitten, mitä illan mittaan saamme tuta, kun tuulet yltyvät.
Lähetä kommentti