Göran Schildtin kuuluisa purjevene
Daphne on saanut pysyvän säilytyspaikan Turusta veneen nimeä kantavasta ravintolasta. Paikka on ollut ennen muodonmuutosta teollisuusrakennus Wärtsilän meriteollisuuden tuntumassa Aurajoen suussa. Enää naapurina ei ole telakka, vaan Suomen joutsen, Turun linna ja satama. Meriaiheinen museo sijaitsee pääsosin samassa rakennuksessa kuin ravintola.
Museossa kävijöitä piipahtelee tutkimassa komeaa, vaikkakin nykymittojen mukaan pienenlaista pitkien matkojen venettä. Odotellessani linnakierrokselta porukkaa otin kuvia ja mietin, ettei tosiaan ole ollut helppoa asua kuukausitolkulla noin ahtaissa tiloissa, joista Schildtin kirjojen mukaan puuttui muun muassa vessa. Ilmankos kapteenin piti vaihtaa välillä vaimoa. Kun yksi sai kyllikseen, toinen suostui luopumaan mukavuuksista ja lähtemään kumppaniksi. Lopulta pari asettui eräälle Kreikan saarelle eikä enää asunut suurta osaa vuodesta pelkästään veneessä. Ylle poimittu linkki tarjoaa pitkän listan Schlidtin kirjoista, joilla hän kustansi intohimoiset purjehdussreissunsa. Vuosia sitten luin niistä useita pohjatiedoksi, kun olin saanut kutsun viikon purjehdusretkelle Kreikan saaristoon.
Ennen pitkää lounasporukka saapui Turun linnasta ja päästiin nauttimaan buffet-tarjoilusta. Ainoa onnistunut kuva näyttää jälkiruokaherkkujen valikoiman.
Tytär ja vävy olivat näet saaneet Ruotsista vieraikseen Sonjan kumppanin, Gustafin, vanhemmat. Ilokseni sain kutsun liittyä poppooseen. Tuttavuus alkoi leppoisasti.
Huomaan, että sukututkijana minulle voi tulla ajan oloon aihetta laajentaa kartoitusta naapurimaan puolelle. Nuoret näet ovat vuosia asustelleet yhdessä, mikä jo sinänsä on riittävä syy liittää heidät toisiinsa myös sukukartassa. Lisäksi olen omalta osaltani ymmärtänyt aiheelliseksi treenailla piilossa lymyilevää ruotsiani. Tänään sitä tuli puhutuksi aika sutjakasti - kiitos vastapäätä istuneen Gustafin äidin, jonka kanssa löytyi monia jutunaiheita. Mallikkaasti juttu luisti myös vieruskaverina istuneen isän, samoin koko lystin kustantaneen ainoan vävyni, meidän kantaporukan suomenruotsalaisen kanssa. Hänelle ja tyttärelleni kaunis kiitos ateriasta.
5 kommenttia:
Ennen olivat veneet puuta ja miehet rautaa - jäi siinä väkisinkin vaimoväki paitsioon!
Kielitaito säilyy, kun saa harjoittaa taitoaan kivassa seurassa ja hyvän ruuan äärellä!
Jokunen vuosi sitten vähän aloittelin Schildtin kirjaa "Dianas ö", jonka nappasin kierrätyskeskukselta kotiinkantohintaan. Saapipas nähdä milloin siihen uudelleen jaksan paneutua. Nyt ainakin ovat flunssa ja Sotsi vieneet kaiken huomion lukemisesta.
Kunpa flunssasi hellittäisi ennen kisojen loppua, Schildtin kirjasta tuskin on kaveriksi tautivuoteelle.
Aika hienoja kuvia !
Pieleen silti meni moni kuva, kun pelkällä puhelimella huseerasin. Olisi pitänyt pyytää hiukan poseeraamaan eikä napata kuvia kuin varkaisn. Purjevene olikin antoisin kohde, kun se pysyi paikallaan.
Lähetä kommentti