Lakkiaiset ovat meneillään tätä kirjoittaessani jo nuorten omina juhlina. Ruusuntuoksuista iltapäivää vietettiin kuvan neitosen perheen, suvun sekä ystävien kanssa skoolaten ja noutopöydän herkuista nauttien. Nuorten naisten uljas joukko sinnitteli sitkeästi korkeilla koroillaan, kunnes ainakin tuoreen ylioppilaan oli annettava periksi ja viskattava korkkarinsa syrjään. Edes hyvin treenatun jumpparin jalat eivät kestä pikkikoroilla seisoskelua montakaan tuntia.
Parisen viikkoa sitten Lilium-joukkue esiintyi tiettävästi viimeistä kertaa, kun Lahjan Tytöt tarjosivat kevätnäytöksessään kimaran kaikesta toiminnastaan. Viikkoa aiemmin SM-kisoissa Tampereella pronssimitalin arvoisesti voimistellut Lilium oli kilpailuojelmallaan illan 28. ja samalla viimeinen esiintyjä. Tyttöjä matolle kutsuessaan juontaja oli sortua kyyneliin. Meillä muilla Lilumin kehitystä seuranneilla nenäliinat kostuivat saman tien, kun kaunis joukkue marssi esitysasemiin. Ja minkä upean suorituksen näimmekään! Ei hapartointia, ei virheitä, vaan pelkkää taidokkaan liikkumisen riemua. Se oli semmoinen joutsenlaulu, ettei enemmästä väliä.
Heti perään joukkueen jäsenet saivat seuran kiitoksena tummanpunaisen ruusun huumaavien taputusten saattelemana. Lisäruusun saivat vielä tämän kevään ylioppilaat. Vakavina neitoset astelivat syrjään. Pikku hiljaa tungos joukkueen ympäriltä hälveni, nenäliinat joutivat taskuun. Huokaistiin ja lähdettiin kotiin päin. Elämä jatkuu!
4 kommenttia:
Ah, ihanaa, nuoret, ylioppilaat: elämä edessä!
Korkkareilla kävely on paitsi taitolaji, myös vaatii pitempiaikaista käyttöä, että jalka sopeutuu, kertovat käyttäjät. Vaan uljaalta näyttää, kun kauniit naiset osaavat kävellä korkeilla koroillaan!
Meillä ei ollut ylioppilasjuhlia tänä keväänä. Poikani tosin sai ammattikoulunsa päätökseen mutta ei halunnut juhlia asiaa. Joku vuosi sitten olin eräillä yo-juhlilla, jossa muutama mummo vertaili keskenään, että mitenkä monta lakkiaisjuhlaa heillä on sinä päivänä vierailtavana. Paria kolmea juhlaa oli kullakin. Siunailivat siinä aikataulujaan ja kai rahan menoakin.
Onnea pojallesi ammattikoulun päätyttyä. Hänelle löytynee töitä helpommin kuin ylioppilaille, jotka eivät vielä paljoa osaa.
Pojantytär huiskii hommia Jukuparkissa. Sai siis töitä ja on siitä hyvin tyytyväinen.
Voi meitä isoäitejä, jos äidymme moisiin kilpailuihin! Kurjaa seurailtavaa näin etäältäkin.
Useinhan ne YO-juhlat kasaantuvat ja sillehän et mitään voi ! meilläkään ei tänä vuonna ollut ketään , mutta ensi vuonna taidan joutua aikataulua rustaamaan !Jep , korkkarit .Ne olivat kuin aamutossut aikoinaan , ei ollut väliä kuinka korkeat , hyvin onnistui jopa juoksu ! katselen kaihoten kenkäkaappiani , jokunen ihanuus siellä vielä uinuu kuin muistona ajalta , jota ei enää tule...
Lähetä kommentti