Lahjan Tyttöjen joulunäytöksen antia

Runsas vuosi sitten kuvittelin, että pojantyttären aika Lahjan Tyttöjen Lilium-joukkueessa olisi ohi. Vielä mitä! Eilen illalla seuran joulunäytöksessä täysi salillinen yleisöä näki, kuinka komeasti Lilium yhä tarjoaa taitojaan. Kaiken kukkuraksi Niina ja Mikaela, nykyään myös kämppikset, esittelivät, mitä he olivat saaneet nuorten valmentajina aikaan. Kahdesti viikossa opiskelevat tytöt ovat näet kiinni Avenan ohjaushommissa. Itse he eivät enää varsinaisesti treenaa.

Joulunäytöksen eri osat sidottiin toisiinsa Liisa Ihmemaassa -sadusta muokatuin kerronta- ja tanssiosuuksin. Ratkaisu toimi mainiosti.


Tohdin tarjota katsottavaksi kurjat puhelimella napsitut kuvat, kun ei itse tilaisuudesta minulla ole muuta tarjolla. Ohjelmat ovat nyt jo nähtävissä tapahtumavideosta, jota myydään DVDnä. Minulle tosin riittää, että näin kaikki 24 esitystä juhlassa osana isoa yleisöä. Innostuimme laulamaankin  yhdessä.

Viereisessä kuvassa isoksi paisuneen Avena-joukkueen kolme ryhmää osasivat jo nostaa koipeaan tasapainon horjumatta. Kuinkahan pian alkaa tulla kisamenestystä?

Tässä kuvassa "eläkkeelle" jäänyt Lilium täydessä vedossa. Eipä uskoisi, että nämä tytöt ovat luopuneet treeneistä. Suoritus vaikutti suorastaan mestarilliselta, mikä hienosti muistutti taannoisista kisamenestyksistä.

Ehkäpä kaikkein valloittavin numero oli Perheliikunnat-ryhmän Omituiset otukset.  Siinä äidit ja yksi isä kiskoivat lavalle isoja puutarhasäkkejä. Niistä he taikoivat esiin pupujusseja, pienimmät vuoden parin ikäisiä. Voi sitä riemua, kun lapsukaiset saivat keinuttavaa kyytiä vahvojen käsivarsien varassa! Yleisö hihkui mukana.

Vanhastaan tutut paraatitytöt marssivat näyttävästi ohjelman toiseksi viimeisenä numerona. Mukana myös Mikaela ja Niina.

Lopuksi koitti hetki, jolloin kaikki esiintyjät askelsivat yhteisvoimin esille. Pianisti säesti menoa. Se sai lisäjuhlavuutta yhteisesti lauletusta jouluviisusta.

Komeata oli katsella, kuinka voimissaan Lahjan Tytöt ovat. Kelpaa sellaisessa porukassa jatkaa toimintaa ja toivottaa kiikunnallisen hyvää joulua. Joillekuille onnellisille voi jopa koittaa valkoinen joulu tai sitten hyvin lämmin jossakin kaukomailla kuten Niinalle perheensä kanssa.

Ruusujen aika

 Lakkiaiset ovat meneillään tätä kirjoittaessani jo nuorten omina juhlina. Ruusuntuoksuista iltapäivää vietettiin kuvan neitosen perheen, suvun sekä ystävien kanssa skoolaten ja noutopöydän herkuista nauttien. Nuorten naisten uljas joukko sinnitteli sitkeästi korkeilla koroillaan, kunnes ainakin tuoreen ylioppilaan oli annettava periksi ja viskattava korkkarinsa syrjään. Edes hyvin treenatun jumpparin jalat eivät kestä pikkikoroilla seisoskelua montakaan tuntia.

Parisen viikkoa sitten Lilium-joukkue esiintyi tiettävästi viimeistä kertaa, kun Lahjan Tytöt tarjosivat kevätnäytöksessään kimaran kaikesta toiminnastaan. Viikkoa aiemmin SM-kisoissa Tampereella pronssimitalin arvoisesti voimistellut Lilium oli kilpailuojelmallaan illan 28. ja samalla viimeinen esiintyjä. Tyttöjä matolle kutsuessaan juontaja oli sortua kyyneliin. Meillä muilla Lilumin kehitystä seuranneilla nenäliinat kostuivat saman tien, kun kaunis joukkue marssi esitysasemiin. Ja minkä upean suorituksen näimmekään! Ei hapartointia, ei virheitä, vaan pelkkää taidokkaan liikkumisen riemua. Se oli semmoinen joutsenlaulu, ettei enemmästä väliä.

Heti perään joukkueen jäsenet saivat seuran kiitoksena tummanpunaisen ruusun huumaavien taputusten saattelemana. Lisäruusun saivat vielä tämän kevään ylioppilaat. Vakavina neitoset astelivat syrjään. Pikku hiljaa tungos joukkueen ympäriltä hälveni, nenäliinat joutivat taskuun. Huokaistiin ja lähdettiin kotiin päin.  Elämä jatkuu!

Kisat kohta kisailtu

Tänään vielä tarjoutui tilaisuus päästä näkemään Lahjan Tyttöjen Lilium-joukkue monien muiden ohessa Kupittaan urheiluhallissa. Päivän avoimet kisat järjesti TUL:n Varsinais-Suomen piiri. Kauden viimeinen koitos, joukkuevoimistelun SM-kilpailut,  on toukokuussa Tampereella. Sinne asti en lähde, vaikka kyseessä lienee Liliumin viimeinen kisa. Porukka hajoaa, kun lukio on käyty ja tytöt siirtyvät kuka minnekin jatkamaan opiskelujaan. Uusia ovia avautuu, entisiä sulkeutuu. Mutta ystävyyssuhteiden uskoisin säilyvän tiiviinä monien yhteisten harjoittelu- ja kilpailuvuosien jälkeenkin. Ei siis aihetta kyyneliin.

Hiukan tärähtäneenäkin puhelimella otettu lennokas kuva on hauska julkaista viimeisenä, jonka tämä innokas isoäiti, muinoin voimistelija itsekin, tuli ottaneeksi Liliumista kilpailuissa.

Uudet kuvien aiheet ja kuvaajat (!) ovat jo vauhdissa. Ammatikseen kuvahommia tekevä Niinan poikaystävä, lomalla armeijasta, näet otti pitkiä sarjoja etenkin Liliumin suorituksesta. Kunnon kameralla ja isolla objektiivilla kaveri saikin talteen mainioita otoksia. Niitä päästiin miniän kanssa katsastamaan heti tuoreeltaan. Mikähän kokoelma kuvista siirtyy Liliumin tai ainakin Niinan muistojen albumiin?

Vuosien mittaan olen julkaissut useita blogitekstejä kuvien kera joukkuevoimisteluista ja Lahjan Tyttöjen näytöksistä. Tässä linkkejä juttuihin:
http://akanvirtaa.blogspot.fi/2010/04/jumpat-kupittaalla.html
http://akanvirtaa.blogspot.fi/2010/02/aladinia-pimeassa.html
http://akanvirtaa.blogspot.fi/2011/12/lahjan-tyttojen-joulua.html
http://akanvirtaa.blogspot.fi/2011/02/lahjan-tytot-tukevasti-keski-ikaisia.html
http://akanvirtaa.blogspot.fi/2012/12/lahjan-tyttojen-joulunaytos-logomossa.html
http://akanvirtaa.blogspot.fi/2013/04/joukkuevoimistelijat-liedossa.html

Lisää linkkejä on tarjottavissa Akanvirtaa edeltäneestä blogistani nimeltä Näin jokirannassa. Sen pidon lopetin, kun muutin Turusta Lietoon syyskuussa 2009. Kun nyt selasin vanhoja juttuja, löytyi myös muutamia Lilium-merkintöjä. Tässä niiden linkit:
http://mapyn.blogspot.fi/2007/11/liliumit-liikkeell.html
http://mapyn.blogspot.fi/2007/11/kisailua.html
http://mapyn.blogspot.fi/2008/05/lahjan-tyttjen-kevtt.html
http://mapyn.blogspot.fi/2008/09/vahinko-ei-varoita.html
http://mapyn.blogspot.fi/2009/05/kevatnaytos.html

Klaanin joulu ennakkoon

 Eilen meillä oli joulu. Se alkoi puolilta päivin Naantalissa, jonka vanhaan jäähalliin puolet klaanista autoili kokeillakseen curlingia. Jopa minä vetäisin liukutöppösen tossulleni, vaikka olin ajatellut osallistua vain sutijana. Se homma olisi hoitunut kyykistelyittä. Kannatti nöyrtyä, sillä tuotin eka heitollani naisten joukkueelle pisteen! Muut heittoni hoipertelivat niin, ettei aiheesta sen enempää...

Lyhyen opastuksen perään saimme siis oikean pelin aikaan. Lopulta miehet voittivat, kun oikein pinnistivät ja saivat liian puhdin hupenemaan heitoistaan.

Iltapäivän päätteeksi oli tarjolla Lahja Tyttöjen joulunäytös Konserttisalissa. Sinne curling-porukasta lähdin vain minä. Pojantytär joukkuevoimistelijana on vetänyt minut moniin katsomoihin, nyt kuten muinakin jouluina miniän kutsusta ja kustantamana. Kiitos! Railakkaan, liikuntaharrastusta komeasti esitelleen näytöksen kuvat otin tällä kertaa videoina vastaisen varalle, enkä tähän hätään ruvennut yrittämään niistä stillkuvien kaappausta. Siispä nappasin seuran sivuilta (http://www.lahjantytot.fi/esiintymistoiminta/) yhden otoksen paraatitytöistä, koska he myös eilen ilahduttivat juhlayleisöä. Pojantytär, meidän abitura, Lilium-joukkueesta on yksi paraatitytöistä.

Ilta kokosi porukan saman pöydän ääreen. Vai pitäisikö puhua pöydistä, sillä sellaisia tarvittiin entisen jatkoksi, jotta me kaikki 15 mahduimme yhteiselle jouluaterialle. Huimalta tuntuu klaanin kasvu!  Erityisen hauskaa oli tutustua yhteen uuteen nuoreen mieheen, nuorimman tyttärentyttären kaveriin. Pojanpoika olikin pöydässä ainoa aito sinkku. Hän kuulemma tyytyy toistaiseksi katsastamaan tarjontaa. Illan emäntä kuitenkin lupasi, että paikka kaidalle neitoselle on varattuna pitkän pöydän ääripäässä, johon sovitetaan rakoa heti, kun lisäpaikkaa tarvitaan.

Lahjan tyttöjen joulunäytös Logomossa

 Jouluaattoon on enää viikko, juhlakausi tiivistyy. Joka päiväksi löytyy jokin tapahtuma. Eilen kävi kutsu viideksi Logomoon, jossa Lahjan tytöt näytti, mitä kaikkea taas on syksyn mittaan tehty ja opittu. Harrastajia riittää vauvoista vanhuksiin. Kaikki halukkaat ilmeisesti pääsivät esiintymään, vauvat äitinsä tai isänsä kanssa.

Valtava katsomo täyttyi tyttöjen sukulaisista ja ystävistä. Ennen hulppeaa näyttämömeininkiä löytyi hoksaavalle lapselle viidykettä portaiden valotäplistä. Oli hauska seurata, kuinka äiti tämän tästä kaappasi karkulaisen takaisin syliinsä, mutta yhä uudestaan tyttö luikerteli tutkimuksiinsa.

 Pikku Prinssistä poimitut tekstipalat, samoin avaruusaihelmat sitoivat enimmät 19 ohjelmanumerosta toisiinsa. Villiketut rymistelivät nekin lavalle osana satua.

Mutta paraatitytöt viskoivat koipiaan huimaan tyyliinsä ilman linkkiä illan keskusaiheeseen. Innostavan kaunista katsottavaa. Selkäpuolelta näkyvässä rivissä pojantyttären vaalea nuttura vilkkuu  kolmantena vasemmalta.

Loppupuolella runsaan tunnin antia nähtiin kaiken kaikkiaan taidokkaimmat esitykset. Saatiinpa vielä iloisina seurata sitäkin, kuinka vaikeuksien kautta -voittoon kamppailu oli tuottanut tulosta: Liliumin joukkue kutsuttiin lavalle julkisesti kiiteltäväksi ruusujen kera. Ryhmä oli melkeinpä hajoamassa runsas vuosi sitten, mutta sitten löytyi taas kunnolla virtaa harjoitteluun. Siitä todistaa hopeamitali  16-vuotiaiden joukkuevoimistelijoiden kovatasoisessa SM-kisassa viime keväänä Tampereella. Pojantytär hymyilee toisena vasemmalta. Toivotan lisää hymyn aiheita koko poppoolle!

Lahjan Tyttöjen joulua

Logomon komeassa salissa meitä istui ainakin toista tuhatta tänään illansuussa valmiina nauttimaan Lahjan jumppatyttöjen - ja muutaman miehenkin - esityksistä (http://www.lahjantytot.fi/). Pienoisen ongelman tuotti Logomoon menijälle taas se, mihin auton saisi parkkiin. Isossa talossa oli muitakin tapahtumia, joten ei ihme, että autoletkat täyttivät lähitienootkin. Pulma kaipaa ratkaisua, sillä varsinkaan sateessa ja pimeässä kävely tuskin kuuluu kenenkään nautintoihin edes silloin, kun kulkupelinsä lopulta on saanut jonnekin kauas parkkiin. 

Joulunäytöksen juoni noudatteli satua Klaara-tytön uneksimasta Pähkinänsärkijä-nukesta.

Avausnumerossa Joulutunnelmaan johdattelivat Belissia- ja Jolie-tytöt.

Perheliikuntaa harrastavien esiintyjien suuri määrä kertoo homman hauskuudesta. Hiirikuninkaat ja hiiret -esitys riemastutti yleisöäkin.






Kepeästi vaihtuvana kavalkadina seurasivat toinen toistaan sotilaiden Paraati, tanssin harrastajien Makeiset, Visonin ja Blancorian Keijut. Stellarian, Liliumin ja Dalean kilparyhmistä oli koottu Lumihiutaleiden tanssi, josta loput kuvat.

 Yksi ja minulle tärkein lumihiutale puuttui: pojantytär. Migreeni ja muut nuoren naisen toistuvat vaivat yltyivät taas sellaisiksi, että vain makuulla saattoi joten kuten olla. Kurja huomata, että minun geeneilläni voi olla osuutta noissa vaivoissa. Aloin nimittäin kärsiä migreenistä 14-vuotiaana. Onneksi sitä vaivaa ei enää vanhana ole, eikä muuten sitä toistakaan!

 Naiset ja seniorit tanssivat espanjalasittain, miehet venäläisittäin, Rosat arabialaisittain, pikku voimistelijat kiinalaisittain. Lopuksi nähtiin vielä Melican ja Elixin taidokas Kukkaisvalssi.

Syksyn jumpat on jumpattu. Alkaa jouluviikko kaikkine puuhineen ja odotuksineen. Tolkkua tohinoihin!

Aladinia pimeässä

Ystävänpäivän iltaa juhlistettiin eilen hyvässä seurassa Aladinia ihastellen. Turkulaisen naisliikuntaan pitkään satsanneen Lahjan Tytöt -seuran kolme joukkuevoimisteluryhmää tarjosi ystävilleen vauhdikkaan esityksen. Eri osia toisiinsa liittävä tarina pohjautui satuun Aladinin taikalampusta. Koska pojantytär kuuluu Lilium-joukkueeseen, olin tietysti paikalla kamera kainalossa. Samalla  kaikki esiintyjät saateltiin torstaina alkavalle Yhdysvaltain kiertueelle. Aikamoisia lähettiläitä!

Aurinkobaletin pimeässä salissa oli hankala säädellä kameraa.  Ensimmäisen otoksen kuvaustilaksi valitsin Urheilu-tilan, jossa lyhyt suljinaika pysäyttää liikkeen. Oppaassa sanotaan lisäksi, että yhdysrakenteinen salama ja tarkennusapuvalo poistetaan käytöstä automaattisesti. Kuvasta tuli jännän ilmava. Minua ei suuremmin haittaa epätarkkuuskaan, vaikka varmaan aihetta olisi. Tällaisia tietoja löytyy kuvasta: valotus 1/4 sek., ISO-800, suurin aukko 4.

Toisen kuvan kohdalla itseäni kiinnostaa se, kuinka hyvin pistetarkennus toteutuu. Tähtäsin ja osuin taustalla jalkaansa nostavaan voimistelijaan. Etualan tyttö on jäänyt epätarkaksi, niin kuin piti. Tätäkään kuvaa ei voi moittia pysähtyneeksi, sillä etenkin jalkaterä vihjaa vauhdista, jolla liikkeet vaihtuivat toisiksi. Tässä vähän tietoja: valotus 1/60 sek., ISO-1000, suurin aukko 4.9.