sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Murenevia kummajaisia

Maailman ihastuttavimmaksi keijujen maisemaksi luonnehtii matkan ohjelmalehtinen Kappadokian paikkoja, joissa kiertelimme pari kolme päivää. Minusta omalaatuiset kivimuodostelmat ovat paremminkin tonttuja tai päivänvaloon pöllähtäneitä maahisia. Kotoisista alisen otuksista kerrotaan tarinoita, mutta yhtään kunnon juttua emme kuulleet tulivuorten jälkeläisistä. Tuulet, sateet, paahteet ja muutama tuhat vuotta myös ihmiskädet ovat muovailleet alueen runsaita, helposti muokattavia  tuffikiviä. Kolikollakin niistä saa palasia irti, kuten opas osoitti.

Aikoinaan kristityt koversivat alueelle luostareita sekä munkeille että nunnille. Munkkilaaksona tunnetusta paikasta löytyy yhä myös luolakirkkoja. Useimpiin pääsee piipahtamaan sisälle.
Vainoaikoina kristityt pakenivat maanalaisiin "kaupunkeihinsa". Niitä kuuluu löydetyn 36. Pikkukuvan otin sisältä pakopaikasta. Reikä, josta paistaa päivänvalo, on ollut alkuna yhdelle luolastolle. Sen alkukuoppaa syvenettiin miehen mentävän kokoisena. Pikku hiljaa kovertajaa laskettiin köyden varassa yhä alemmas. Kivenmurusia ilmeisesti hilattiin ylos maan pinnalle. Vuosituhansien kuluessa maanalainen verkosto täydentyi ja tarjosi ihmisille suojaa myös talven kylmyyttä vastaan.

Erciyes-tulivuori kohoaa yli 5000 metrin korkeuteen. Se häämötti taustalla usein, kun pyörittiin suppeahkon alueen kivimuodostelmia ja laaksoja ihmettelemässä.
Jossakin taannoisessa matkailuohjelmassa näytettiin kuvia hienosta luolahotellista. Sellaiseen ei tällä matkalla eksytty, mutta yksi rakenteilla oleva  - tai hylätty? - osui kohdalle.
Koska kuvasin vuoroin Nikonilla, vuoroin Lumialla, otosten jälki vaihtelee. Alla Lumiaan tallentunut näkymä laaksosta, jossa tuntuu asustavan hattivatteja. Herättivät hilpeyttä...

Taustalla  häämöttää vuorenseinämä. Siitä paistaa punaisena vyöhykkeenä kiviaines, jonka mukaisesti puhutaan Punaisesta vuoresta. Ollapa geologi tai muu asiantuntija! Näkymistä olisi pystynyt lukemaan maaperän historiaa jopa 60 miljoonan vuoden ajalta. Maallikkonakin huomasin, kuinka selvästi erilaiset kerrostumat esiintyvät. Monien kivitornien hattuosa oli rapautunut reiälliseksi ellei peräti ollut jo tyystin murentunut soraksi maahan. Kuinkahan pitkään nämä nurenenvat kummajaiset säilyvät? Nykyisin niissä ei enää ole lupa asua. Silti yhdestä laaksosta löytyi pikkuinen, toimiva  poliisiasema koverrettuna tuffikiveen.

Tässä vielä linkki, josta löytyy innostavia lisätietoja: http://www.rantapallo.fi/turkki/kappadokia/
Matkaa ei kuitenkaan järjestänyt linkin esittelemä taho, vaan sellainen, joka tarjosi halpaa pakettia muutaman aikakauslehden välityksellä.

5 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Uskomaton paikka ! Mitä kaikkea maailmalta löytyisikään , jos olisi mahdollisuus etsiä ja kierrellä !Nyt voi sentään matkustella kuvin , hyvä sekin .

ketjukolaaja kirjoitti...

Tosi muikeita kuvia!

tuulikki kirjoitti...

Ainutlaatuisen näköistä. Luola-asuntojahan on monenlaisa mm. Etelä-Italiassa Materassa, vaan nämä ovat ihan erilaisia. Hienoja kuvia.

Paula kirjoitti...

Hienoja kuvia Turkista molemmissa postauksissa ja ihmeellisiä nuo Kappadokian luolastot. Niistä en ole ollutkaan tietoinen, mutta olisi kyllä mahtavaa ne nähdä.

Lissu kirjoitti...

Paulalle tiedoksi, että Kappadokiaan tuntuu pääsevän ihan helposti ja halvalla ainakin sesongin ulkopuolella. Tarjouksia satelee aikakauslehtien välissä.