Sesongin ulkopuolella reissuun lähteneet halpismatkalaiset ällistyivät ensimmäisen hotellin loistokkuutta. Yöllä tullessa ravintola tarjoili jos jonkinmoisia kylmiä herkkuja, aamulla ylen runsaan aamiaisen. Ja mitä ulkoa löytyikään? Allasta ja merenrantaa, vesiliukumäkiä, baareja, varjoisia lepotuoleja, kissojakin...
Papparazin puuhissani bongasin lavalta varhaiset jumppaajat ojentelemassa
jäseniään musiikin tahdissa. Iltaisin kaiketi sama paikka palvelee
esiintymislavana. Pikaisen katselmuksen jälkeen minun oli kiiruhdettava bussiin, sillä meidän porukka vietiin jokiristeilyille Manavgat-joen alajuoksulle. Kelpasihan sekin, ei siinä mitään.
Meren tuntumassa porukka pääsi laivasta vapaasti kirmailemaan lähes autiolle hiekkarannalle. Se on vielä melkoisen tuotteistamaton, muttei pitkään, sillä lähistöllä rakennetaan kahta hotellikolossia. Luulisi niiden levittäytyvän palveluineen rannalle asti. Toistaiseksi vain muutama huivi- ja mehukauppias houkutteli ostajia. Pari kamelia seisoskeli rannalla muovipussit hännäntöpönsä alla. Jokunen tarttui tilaisuuteen ja pääsi maksusta pikku kierrokselle kamelin selässä. Minä hipsin loitolle kaikista muista, keinottelin uikkarit päälleni ja painuin lämpöiseen mereen. Pikku hiljaa uimareita ilmaantui lisää.
Kun uusi aamu koitti, istahdettiin taas bussiin. Alkoi pitkä matka kohti Konyaa kaarrellen Taurus-vuoriston jyrkkiä teitä ja lopulta ajellen valtavaa tasankoa. Konyassa oli määrä pysähtyä ja käydä kuulussa Mevlana-museossa, entisessä tanssivien dervissien luostarissa. Paikka on nykyisin pyhiinvaelluskohde. Satunnaisena kävijänä en kuitenkaan saanut tungoksessa tuntumaa hartauteen saati pyhyyteen.
uusvanhaa boutique-hotellia. Siellä viihdyttiin peräti kolme yötä. Päivät kuluivat erikoislaatuisissa tuffikivimaisemissa.
Kuvasin alle kartan, jonka vasemmassa alanurkassa häämöttää Hasan-tulivuori, oikealla laidalla Erciyes-tulivuori, Niiden purkaukset hyvin kauan sitten näkyvät yhä maiseman ominaispiirteissä. Niistä lisää seuraavassa blogitekstissä.
6 kommenttia:
Kuulostaa kivalta!
Marraskuussa on hienoa matkata aurinkoon ja valoon! Kuvat ihan hehkuvat aurinkoa! Vain kerran olen ollut Turkissa Goulet-purjehdusmatkalla monta vuotta sitten. Oli todellinen elämys!
Odottelen lisää blogitekstiä eksoottisesta kohteesta!
Olet selvästikin löytänyt aurinkoa matkasti varrelta. Oliko Turkin hintataso muuten vielä halpa? Tuollainen kiertomatka voi tarjota enemmän nähtävää kuin oleskelu yhdellä matkailupaikkakunnalla. Omatoiminenkin voi olla, mutta usein paikalliset retkenjärjestäjät ja matkatoimistot osaavat esitellä tehokkaasti sen mitä turistit yleensä haluavat nähdä.
Oli kaikin puolin mainio reissu. Sinun piktä matkasi Australiaan kamppailee kumminkin ihan eri luokassa kuin oma halpismatkani Turkkiin.
Aurinkoa tosiaan piisasi, sillä osuimme reissulle hyvän sään aikaan. Edellinen viikko oli ollut sateinen, lähtöpäivänä pilviä kertyi taivaalle, muttei vielä satanut. Vuoristossa aamut viileitä, iltapäivisin lämpöä hyvinkin yli 20 astetta. Antalyassa meitä helli helle.
Turkin hintatasosta en osaa sanoa, sillä vain kerran tuli käydyksi tavallisessa ruokakaupassa. Muuten riitti se, minkä päivällis- ja lounasaterioista sekä niihin liittyneistä pääsylipuista maksoimme, yhteensä noin 230 euroa. Itse matka lentoineen, bussikuljetuksineen, oppaineen ja hotelleineen maksoi sen 129 euroa, minkä mainos lupasi.
Homma sujui hyvin. Monesti kuulin, että matka oli vähintään hintansa väärtti. Olen samaa mieltä. Kaikki samassa bussissa matkanneet tulivat jossakin määrin tutuiksi. Kukaan ei ollut hankala.
Viikon mittaan oli pysyttävä katraassa. Vain kaksi pariskuntaa sai kerran luvan jäädä pois päivän retkeltä terveysongelmien vuoksi. Muuten patistettiin liikkeelle.
Niin että tämmöiselle matkalle uskaltaa toki lähteä. Lähtöyllätyksenä oli, että Helsingistä Freebirdin lentokone suuntasi ensin Ouluun, jonne vietiin edellisen viikon reissaajia ja uudet tilalle. Sitten vasta nokka suunnattiin kohti Antalyaa. Palatessa pääsi suoraan Hesaan. En nähnyt, ottiko kone uuden satsin turisteja mukaansa, ennen kuin vei oululaiset omalle kentälleen.
No, onpa ollut todella halpa matka! Se Oulun lenkki kuulostaa aika jännältä! Lieneekö tulevaisuutta Suomen matkailussa? Toivoisin meidän itäsuomalaistenkin kannalta, että joku kone koukkaisi Kuopion kautta.
Lähetä kommentti