perjantai 13. helmikuuta 2015

Työvoitto

Ostin kuukausia sitten e-kirjana Kerstin Ekmanin 140-sivuisen romaanin Han rör på sig. (Första svenska utgåva 1960. Omslagsillustartion Kristin Lindström 2013.)  Lukeminen ei kumminkaan alkanut sujua. Sivu pari silloin tällöin jätti pitkään epäselväksi, mistä kirjassa on kyse.

Se selvisi pian, että monien dekkariklassikojen tapaan ollaan vauraassa huvilassa, jonka omistaja tekee kuolemaa. Perijät ovat jo paikalla. Heidän joukossaan liikuskelee kaikille tuttu rikoskomisario Viggo Bredberg. Epäillään kuulun Goyan maalauksen aitoutta. Taideväärennöksiä pohditaan ja niiden perässä matkustetaan Tukholmaan, mutta kyse on sittenkin vain sivujuonesta. Se, kuka on oikeasti oikeutettu perimään vainajan omaisuutta, teettää muutaman murhan. Tekijää ei hevin arvaa, ennen kuin viimeisellä sivulla.

Litteraturmagazinet selostaa tapahtumat näillä sanoin:

Att det var mord stod klart för Viggo Bredberg. Men vad fanns det för anledning att mörda en människa, som ändå när som helst skulle dö? Kommissarie Bredberg satt på taget till Stockholm och grubblade på gåtan, när det otroliga hände honom. Han blev överfallen - och när han vaknade upp på ett sjukhus, var han, kommissarien,allvarligt misstänkt för mord. Allt passade in - alltför väl. Bredberg hade varit där bland de som sörjande samlats kring gamle konsul Herdes dödsbädd. Han hade tillfälle, han hade motiv och nu var han till och med misstänkt för flyktförsök undan den rättvisa han själv representerade.

Hämärässä häälytään niin, että minulta hervahti into lukea lähes tyystin. Ekman on nähnyt tarpeelliseksi kirjata tarkkoja yksityiskohtia kaikkien henkilöidensä asuista, kasvojen juonteista, parran kasvutahdista, huonekalujen ja verhojen materiaaleista, puutarhan kasveista. Näin hidastamalla on toki mahdollista lisätä jännitystä. Minuun konsti ei tepsinyt, sillä kyllästyin koko porukkaan. En edes pysynyt kärryillä, kuka kukin on. Jopa itse päähenkilö tuntuu turhan valjulta. Ihan lopussa hän kylläkin kietaisee apulaisensa kanssa kaikki repsottavat langanpäät suit sait kauniisti nippuun. Kaiken kaikkiaan tuntui kuin olisi lukenut elokuvaa varten tehtyä käsikirjoitusta, johon ohjaajan, puvustajan ja lavastajan tarpeisiin on listattu tapahtuma-ajan autenttinen rekvisiitta.

Tänään vihdoin pääsin kuin pääsinkin loppuun uuvuttavan urakkani kanssa. Viimeiset 50 sivua lukaisin lopulta muutamassa tunnissa, mitä voinee luonnehtia työvoitoksi.
Att det var mord stod klart för Viggo Bredberg. Men vad fanns det för anledning att mörda en människa, som ändå när som helst skulle dö?

Kommissarie Bredberg satt på taget till Stockholm och grubblade på gåtan, när det otroliga hände honom. Han blev överfallen – och när han vaknade upp på ett sjukhus, var han, kommissarien,allvarligt misstänkt för mord.

Allt passade in – alltför väl. Bredberg hade varit där bland de som sörjande samlats kring gamle konsul Herdes dödsbädd. Han hade tillfälle, han hade motiv och nu var han till och med misstänkt för flyktförsök undan den rättvisa han själv representerade. - See more at: http://www.albertbonniersforlag.se/Bocker/Deckare-thrillers-och-spanning/H/han-ror-pa-sig/#sthash.4KZVlPLn.dpuf
Att det var mord stod klart för Viggo Bredberg. Men vad fanns det för anledning att mörda en människa, som ändå när som helst skulle dö?

Kommissarie Bredberg satt på taget till Stockholm och grubblade på gåtan, när det otroliga hände honom. Han blev överfallen – och när han vaknade upp på ett sjukhus, var han, kommissarien,allvarligt misstänkt för mord.

Allt passade in – alltför väl. Bredberg hade varit där bland de som sörjande samlats kring gamle konsul Herdes dödsbädd. Han hade tillfälle, han hade motiv och nu var han till och med misstänkt för flyktförsök undan den rättvisa han själv representerade. - See more at: http://www.albertbonniersforlag.se/Bocker/Deckare-thrillers-och-spanning/H/han-ror-pa-sig/#sthash.4KZVlPLn.dpuf
Att det var mord stod klart för Viggo Bredberg. Men vad fanns det för anledning att mörda en människa, som ändå när som helst skulle dö?

Kommissarie Bredberg satt på taget till Stockholm och grubblade på gåtan, när det otroliga hände honom. Han blev överfallen – och när han vaknade upp på ett sjukhus, var han, kommissarien,allvarligt misstänkt för mord.

Allt passade in – alltför väl. Bredberg hade varit där bland de som sörjande samlats kring gamle konsul Herdes dödsbädd. Han hade tillfälle, han hade motiv och nu var han till och med misstänkt för flyktförsök undan den rättvisa han själv representerade. - See more at: http://www.albertbonniersforlag.se/Bocker/Deckare-thrillers-och-spanning/H/han-ror-pa-sig/#sthash.4KZVlPLn.dpuf

7 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Jospa se päähenkilö apulaisineen oli myös kyllästynyt koko porukkaan ja tahtoi vain päästä kotiin saunomaan ja - niin, mitä siellä kotonaan sitten tehnevätkään.

Kyllä minullekin dekkarit teettävät tosiaan työtä, että ne viitsii lukea. Kun ei yhtään meinaa kiinnostaa kuka sen teki ja seuraavana päivänä ei enää muista miksi. Ihmiset ovat kyllä toisiaan kohtaan joskus julmia ja suunnitelmallisestikin, mutta kuitenkin yleensä toisella tavalla kuin dekkareissa. Arkielämässä käytetään niitä kyynärpäitä.

Minulla on kotona Kerstin Ekmanin romaani Tapahtui veden äärellä. Enpä tiedä jaksanko sitä lukea milloinkaan. Tässä joku aika sitten esitettiin Maria Lang -dekkareita elokuvina Femmalla. Katselin kaikki enkä pitänyt yhdestäkään.

Lissu kirjoitti...

Tyhjältä tuntuu monesti se aihe, josta lukija yrittää saada tolkkua. Miksi moisia opuksia kirjoittavat jopa maineikkaat kirjailijat? Lieneekö rahapula syynä vai aloittelijan tarvitsema harjoitus pitkän tekstin koossa pitämiseksi? Syitä löytyy, niin myös lukijoita, koska dekkareita julkaistaan käsittääkseni paljon.

vanski kirjoitti...

No olipa todella huono kirja , jos sinä et sitä jaksanut lukea ! Ei siis kannata tilata , vaikka nimi on kyllä ihan kuultu ?! Ja Ketjukolaaja , Langin leffat oli uskomattoman huonosti tehtyjä !! Laatu puuttui ! Kouluaikoina meidän suomen opettaja kehotti lukemaan Langia sen hyvän kielen vuoksi ! Lang oli kuulemma suomen kielen opettaja .Että sääli .

Lissu kirjoitti...

Aina voi myös miettiä, olinko minä se huono osapuoli, kun en tykännyt lukea tarjolle kustannettua tekstiä.

vanski kirjoitti...

Hei , ei sinunkaan nyt ihan kaikesta kirjallisuudesta tarvitse tykätä ! Ei kiva , mikä ei kiva !

Anonyymi kirjoitti...

En ole oiken innostunut dekkareista, mutta Ekmania luen juuri siksi, että hän kuvailee esim. luontoa aivan suvereenisesti. Kirjahyllyssäni on rivi hänen teoksiaan kaikki ruotsiksi. Luen ne yhteen menoon ja vuoden päästä taas uudestaan..., ehkä.
Nuorena en saanut otetta näihin, mutta nyt ne ovat mukavia luettavia ja saan paljon ajatuksia.

//Eija

Lissu kirjoitti...

Näin ne kirjat valitsevat lukijansa. Onneksi sinä ja Ekman passaatte toisillenne.