Kesken kevätpuuhien istahdin eilen illalla paikalleni Turn kaupunginteatterin väistötiloissa Logomossa. Mitä näinkään! Suurenmoisesti toteutetun, elokuvana alkuaan levitetyn Lars von Trierin Breaking the waves -esityksen. Leffaa en ole nähnyt, vaikka tunnen vetoa von Trierin tuotantoon. Kenties oli hyvä, että saatoin uppoutua live-esitykseen vertailematta sitä valkokangasversioon. Tarinan tunnistin joistakin satunnaisesti luetuista teksteistä. Tällaisena se tarjoillaan teatterin sivuilla:
Nuori Bess on niin viaton ja naiivi, että häntä pidetään omassa, tiukasti uskonnollisessa yhteisössäänkin outona. Kun Bess rakastuu itseään 27 vuotta vanhempaan, öljynporauslautalla työskentelevään Janiin, ei suhdetta hyväksy kukaan. Janin sylissä Bess tuntee kuitenkin olevansa haluttu, turvassa ja tärkeä. Kun Jan loukkaantuu vakavasti öljynporauslautalla sattuneessa onnettomuudessa, on Bess valmis äärimmäisiin tekoihin rakkautensa puolesta.
1970-luvun Skotlantiin sijoittuvan vahvan draaman päärooleissa nähdään Helmi-Leena Nummela ja Taneli Mäkelä. Muissa rooleissa esiintyvät Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Miska Kaukonen, Ulla Koivuranta, Petri Rajala, Kimmo Rasila ja Antti Kankainen. Esityksen ohjaa Mikko Kouki.
Breaking the Waves toteutetaan Turun Kaupunginteatterin ja Espoon Kaupunginteatterin yhteistuotantona. Ensi-ilta Turun Kaupunginteatterin Logomo-teatterissa 17.4.2015. Esitykset Espoon Kaupunginteatterissa syyskaudella 2015.
Työryhmässä myös Markus Tsokkinen (lavastus), Tuomas Lampinen (puvustus), Tommi Koskinen (äänisuunnittelu), Jarmo Esko (valosuunnittelu), Sanna Malkavaara (projisointi) ja Antti Kankainen (koreografia).
Ikäsuositus 16 vuotta.
Samasta paikasta, josta kopioin esittelytekstin, löytyy useita linkkejä näytelmää käsitteleviin arvosteluihin ja blogeihin. Niinpä jätän enemmät paneutumiset sisältöön ja kerron vain itselleni olennaisimmat seikat.
Ahdas näyttämö on osattu laajentaa vaikuttavasti sekä merelle että ilmaan erilaisin valo- ja kuvaheijastein. Rantakallioita markkeeraavat rakennelmat tarjoavat alustan sekä keveästi metallitangoin hahmotetulle synkeälle kirkolle, Bessin ja hänen leskiäitinsä kodille että lopulta myös sairaalalle. Nerokkaita ratkaisuja.
Valojen sammuttua asiaan päästään rivakasti. Rytmitys kohdallaan kaikkine ääniefekteineen.Yleisö seurasi hiiskahtamatta koko pitkän esityksen. Se tarjoaa jykevästi ajateltavaa niin rakkaudesta kuin uskonnon nimissä toteutetusta ja muustakin lähinnä miesten toteuttamasta väkivallasta.
Etenkin Bessin rooli hahmottuu tavalla, jota ei voi kuin hämmäställä. Helmi-Leena Nummela ilmentää nuoren naisen ahdingon ja mielialan heilahtelut äärimmäisen herkkävireisesti, rohkeasti ja tarkasti olipa sitten kyseessä odotuksen tuska.tai seksiin heittäytyminen.
Esityksen valmistaneen työryhmän ammattitaito kaikkine aspekteineen herättää ihailua. Kunpa tässä ajassa, jossa rahasta puhuminen tuppaa syrjäyttämään kaiken muun, nähtäisiin ja kuultaisiin, mitä muun muassa teatteritaide parhaimmillaan tarjoaa. Katsomon uumenista vinkaisen minäkin päättäjien suuntaan, että taide tarvitsee paitsi meidän katsojien kiinnostuksen myös kaiken sen tuen, jonka varassa eilinenkin esitys toteutui. Eläköön teatteri!
6 kommenttia:
Uskon, että uusi eduskunta tulee suhtautumaan myönteisesti kulttuuririentojen rahoittamiseen yhteisillä varoilla.
Kunpa niin tosiaan kävisi.
Oliko tuo vitsi ?!
Niinkin voi päätellä...
Luulin nähneeni elokuvan - olen myös ollut kiinnostunut Lars von Trierin elokuvista - vaan enpäs olekaan tätä nähnyt. Espooseen kun tulee, ehkä sitten tämän mielenkiintoisen teatteriversion voisin käydä katsomassa.
Käy ihmeessä. Hienoa, että teatterit toimivat yhdessä ja vastustavat silläkin tavalla heikkenevien mahdollisuuksien kuristusta. Ja jaksavat ponnistaa komeisiin tulkintoihin kilpaillen jopa leffaversion kanssa.
Lähetä kommentti