Jo keväällä varasin Turun teatterikerhon kautta lipun eiliseen konserttiin. Torstai-iltaisen kanssa samalla ohjelmalla se avasi komeasti
Turun filharmonisen orkesterin (TFO) syyskauden.
Toivo Kuulan Juhlamarssi op. 13 räjäytti alkusoittona sävelet ilmoille sellaisella voimalla, että joka ikinen täpötäydessä katsomossa varmasti heräsi kuulolle. Sitten koitti illan herkku,
Jean Sibeliuksen Viulukonsertto d-molli op. 47. Sen soitti tähtisolisti
Sarah Chang, jonka viulutaiturointia seurasi yhtä ihastuneena kuin hänen häikäisevän eloisaa olemustaan. Hän kirjaimellisesti sädehti yönsinisessä, kilmaltelevassa iltapuvussaan.
Osallistuin myös konserttia edeltäneeseen Varaslähtöön, jossa intendentti
Emilie Gardberg ja ylikapellimestari
Leif Segerstam kertoivat hauskoja juttuja, kuinka he ovat tutustuneet Sarahiin maailmalla. Kerran Lontoossa he olivat tulleet siihen tulokseen, että Sarah jos kuka olisi saatava Suomeen. Unelma toteutui hienosti Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuotena. Tähti saapui kaiketi osaksi intendentin toimeliaisuuden tuloksena Turkuun soittamaan juuri Sibeliuksen
Viulukonserton. Se kuuluu Sarah Changin soittamana olevan suosituin kaikista mahdollista konserton tulkinnoista Youtubessa. Yli 2,5 miljoonaa klikkausta! Niinpä kopioin siihen linkin. Komeasti se toistuu, vaikka olosuhteet tietokoneen ääressä eivät vastaa konserttisalia.
Väliajan jälkeen orkesteri tarjoili yleisölle väkevän tulkinnan
Pjotr Tšaikovskin yksiosaisesta sävellyksestä
Francesca da Rimini op. 32. Wikipedia luonnehtii sitä sinfoniseksi fantasiaksi. Pitkä tauko Sibeliuksesta tähän meluisaan kuvitelmaan oli tarpeen. Voimallinen tulkinta kaikki palkeet avoinna oli toki saanut kaikupohjaa alkusoittona kuullusta Toivo Kuulan Juhlamarssista. Liioittelematta voi sanoa, että TFOn syksy räjähti käyntiin.
6 kommenttia:
TFOta en ole kuullut, vaikka klassinen musiikki on harrastukseni ja olen mm. Lahden orkesteria käynyt kuuntelemassa ja Kymi Sinfoniettaa useammankin kerran sekä tietysti Hesassa vierailleita orkestereita. Ulkomaillakin olen monissa sinfoniaorkestereiden konserteissa käynyt. HKOn kausikortti on ollut n. 35 vuotta, joten Leif Segerstam on todella tuttu kapellimestari. Tänä vuonna Sibeliuksen musiikkia on kuultu ja tullaan kuulemaan runsaasti. - Viulukonsertto on aina yhtä ihana, ja jos taituri sen vielä esittää, niin mitäpä sen ihanampaa!
Onpa hyvä että teillä Turussakin esitetään konserttimusiikkia. Ja vieläpä ihan tunnetuita säveltäjiä.
Minäkin olin vaimon kanssa tässä jokin aika sitten Kuopion musiikkikeskuksessa. Sielläkin oli joku konsertti. Minua kävi siinä aika tavalla ramaisemaan ja aloin uneen vaipuessani ajatella, millainen tilanne se mahtaisi olla, jos soittajat huomaisivat koko salillisen ihmisiä nukahtaneen. Soittajat hiipisivät lavalta vähin äänin ja salissa olevat ihmiset heräisivät omaan kuorsaukseensa. Minua alkoi aivan hillittömästi naurattaa se ajatus ja takani istuvat kuulijat varmaan närkästyivät kun näkivät minun hytkyvän naurusta. Onneksi sain jotenkin hillittyä itseni ja väliajan jälkeen menin vaimon kanssa istumaan toiselle puolen salia.
Ilmeisesti Turun konsertti on pitänyt katsojat hereillä tai sitten katsojia ei ole muuten vain ramaissut niinkuin minua.
Sekin vielä, että minkä tähen sinä laitat nuita tunnisteita tekstin loppuun? Niistähän voisi laittaa sellaisen tunnistepilven johonkin kohti blogia. Minä tein hiljattain sellaisen ja tuntui vähän aikaa siltä kuin olisi koko blogi ollut pilvessä - ja tavallaanhan se kai onkin?
Konserttimusiikkia en paljoa tunne. Onnekseni kohdalle osuu aika ajoin lumoavaa kuultavaa. Eilen osui. Segerstam on oikea velho kapellimestariksi, melko vekkulikin kaiken osaamisensa ohessa.
Siinäpä pilvi! Leijuu sitten vaikka loppukaneettina. Onhan noita hattaroita tullut ripotelluksi myös tekstin lomaan jonkinlaisena helppoheikkinä. Ei tarvitse lukijan itse googlailla.
No niin , nyt on päästy alkuun ! Kuulosti upealta ...meillä alkaa klassinen tällä viikolla , osaanko enää kuunnellakaan , kun on tuota rokkia ohjelmissa...Kun noin upeasti tulkitsit , jatkahan samaan malliin ...ja kohta olet isokin asiantuntija ja nautiskelija ! Koko sali unten maille -siinäpä ajatus kuin Prinsessa Ruususella...ken herättäisi ?!
Olis tosiaan aiheellista tempaista itsensä kuuntelemaan upeaa paikallista orkesteria silloin tällöin. Menin konserttiin ylen väsyneenä, mutta poistuin sieltä onnellisen virkistyneenä. Tämmöinenkin vaikutus musiikkikylvystä ilmeni!
Lähetä kommentti