Kiitoksia satelee

Jukka Iisakkila johti torstai-iltana 25.1. Turun konserttisalissa repäisevän Oi autuus -konsertin. Salissa raikuivat niin täyteläinen musiikki kuin hurmioituneet aplodit.

Venäläisellä aloitettiin. Ykkösenä kuultiin herkästi ensi alkuun soiva, sitten räjähtävä Modest Musorgskin alkusoitto oopperasta Hovanstsina (lisää hattu kumpaankin s:ään). Sitä seurasi konsertin varsinainen pihvi: Oi autuus, kolmiosainen konsertto sellolle ja orkesterille kantaesityksenä. Ohjelmalehtisen mukaan sen osat ovat
I   Suoraan asiaan
II  Kaikki katoaa
III Kiitos viimeisestä

Nautin suuresti kuulemastani. Satumaiset kilahdukset, juoksutukset, harpun helähdykset, torvien äkkinäiset törähdykset, jousisoittimien moninainen sävelkulku ja melodisuus lumosivat. Niin lumosi myös kapellimestarin ilmeikäs liikehdintä. Hän johti äärimmäisen energisesti. Hän suorastaan kiskoi orkesterin eri sektioista esiin täsmällisesti sen, mitä säveltäjä oli teokseensa kirjoittanut. Ainakin minusta tuntui siltä.

Ja entä ne ihanat punaiset sukat! Frakkipöksyistä vilahtelivat myös punaiset henkselit, kun maestro käännähti yleisöön päin ja otti meihin myös silmillään hilpeän kontaktin. Hauskaa!

 Tomas Nuñez-Garcésin soolo-osuudet kuulostivat upeilta. Nuoruus loisti lavalla, kun sinne kutsuttiin myös ujon oloinen säveltäjä Aki Yli-Salomäki. Kaikki kolme miestä ovat mitä ilmeisimmin hyviä kavereita keskenään. Kerrassaan komealta tuntui, että he yhdessä orkesterin kanssa pystyivät tarjoamaan täyteläisen kokemuksen musikaalisesta kauneudesta.

Väliajan jälkeen kuultiin neliosainen Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35.  Sen saduista lähtöisin olevat osat ovat
   Meri ja Sinbadin laiva
   Prinssi Kalendarin tarina
   Nuori prinssi ja prinsessa
   Juhlat Bagdadissa, Meri - Haaksirikko

Ah ja voih, kuinkaa komeaa olikaan kaikki kuultu! Konsertin valtaisa energisyys siirtyi meihin kuulijoihin. Niinpä jaksoimme taputtaa kiitokseksi pitkään ja hartaasti.

Kun pääsin vilkaisemaan kotona FB-viestejä ja kaikkia muitakin postejani, löysin koko joukon syntymäpäiväonnitteluja. Niistä kiitän lämpimästi ja jatkan hymyssä suin, selkä suorana oloani vuotta entistä vanhempana.

Niin ja ihan erityisesti kiitän Turun teatterikerhon lippumestaria Markku Laaksoa onnitteluista. Tuntui syntymäpäivälahjalta, kun löysin paikkani salin seitsemännen rivin keskeltä. Siitä näin esteettä kapellimestarin väliin baletiksi intoutuneen liikehdinnän ja jousisoittajien vimmaisen heittäytymisen osuuksiinsa. Huomasin myös, kuinka monien soittajien kasvoilla karehti hymy. Heillä on siis ollut hauskaa jo harjoitellessa!

Toukokuun 19. ja Leif Segerstam

Puoli vuosisataa sitten toukokuun 19. päivänä, joka sattumoisin oli torstai, 22-vuotias Leif Segerstam johti ensimmäistä kertaa filharmonikoita Turussa. Eilen tapausta juhlittiin huikeasti, kun taas elettiin toukokuun 19:ttä, joka osui torstaiksi. Yleisöä oli salin täydeltä, moni jäi paikatta. Me onnelliset, jotka istuimme konserttisalissa, saimme nauttia vitaalisesta muistojen kavalkadista sankarille tärkeiden teosten ja  seinälle heijastettujen valokuvien myötä.

Vaikka mestarin muoto on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, poikamainen leikillisyys on tallessa. Lyhyt videotallenne puhuu puolestaan. Se löytyy Turun filharmonisen orkesterin etusivun keskiosasta..

Juonnetun konsertin alkunumerona kuultiin huima tulkinta Paul Dukasin (1865 - 1935) Noidan oppipojasta. Sen Leif kuuli 5-vuotiaana ja joutui tyystin musiikin viemäksi. Kuten tunnettua poika osoittautui ihmelapseksi. Yhä hän elää voimallisesti sekä säveltämäänsä että johtamaansa musiikkia.

Toiseksi ja kolmanneksi numeroksi tarjoiltiin Mozartia, sitten kaksi numeroa Tšaikovskia. Tunnelmaa nostattivat varsinkin Poloneesi oopperasta Jevgeni Onegin ja loppukohtaus samasta oopperasta. Upeat lauluosuudet kuultiin sopraano Susanna Anderssonin ja baritoni Waltteri Torikan tulkitsemina.

Väliajan jälkeen olivat vuorossa van Beethovenin Egmont-alkusoitto op. 84 ja Debussyn La Mer. Kumpaakin sävellystä maestro on johtanut usein eri puolilla maailmaa. Aistin La Merin sävelvyöryssä sellaisia ulottuvuuksia, jotka ehkä toistuvat illan juhlivan kapellimestarin persoonallisuudessa. Hän ei ole mikään pienten mittojen tai vaimeiden tunnelmien mies!

Kun täysimittainen Turun filharmoninen orkesteri oli vaiennut, alkoi taputusten vyöry, josta ei ollut tulla loppua. Parin kolmen kuulijan noustua taputtamaan seisaaltaan muukin yleisö ponkaisi ylös  jatkamaan aplodejaan. Moni musiikko johtajansa tavoin taisi myös tirauttaa jokusen onnen kyynelen.

Kerrassaan suurenmoinen ilta!
Ï
Tänään lauantaina, pari päivää konsertin jälkeen, Turun Sanomista sivun 21 oikeasta ylänurkasta löytyi Lauri Mäntysaaren kritiikki otsikolla Seestynyt Segerstam. Suosittelen lukemista, jos linkki suostuu avaamaan jutun.

Ihanaa, TFO, ihanaa!

 Jo keväällä varasin Turun teatterikerhon kautta lipun eiliseen konserttiin. Torstai-iltaisen kanssa samalla ohjelmalla se avasi komeasti Turun filharmonisen orkesterin (TFO) syyskauden. Toivo Kuulan Juhlamarssi op. 13 räjäytti alkusoittona sävelet ilmoille sellaisella voimalla, että joka ikinen täpötäydessä katsomossa varmasti heräsi kuulolle. Sitten koitti illan herkku, Jean Sibeliuksen Viulukonsertto d-molli op. 47. Sen soitti tähtisolisti Sarah Chang, jonka viulutaiturointia seurasi yhtä ihastuneena kuin hänen häikäisevän eloisaa olemustaan. Hän kirjaimellisesti sädehti yönsinisessä, kilmaltelevassa iltapuvussaan.

Osallistuin myös konserttia edeltäneeseen Varaslähtöön, jossa intendentti Emilie Gardberg ja ylikapellimestari Leif Segerstam kertoivat hauskoja juttuja, kuinka he ovat tutustuneet Sarahiin maailmalla. Kerran Lontoossa he olivat tulleet siihen tulokseen, että Sarah jos kuka olisi saatava Suomeen. Unelma toteutui hienosti Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuotena. Tähti saapui kaiketi osaksi intendentin toimeliaisuuden tuloksena Turkuun soittamaan juuri Sibeliuksen Viulukonserton. Se kuuluu Sarah Changin soittamana olevan suosituin kaikista mahdollista konserton tulkinnoista Youtubessa. Yli 2,5 miljoonaa klikkausta! Niinpä kopioin siihen linkin. Komeasti se toistuu, vaikka olosuhteet tietokoneen ääressä eivät vastaa konserttisalia.

Väliajan jälkeen orkesteri tarjoili yleisölle väkevän tulkinnan Pjotr Tšaikovskin yksiosaisesta sävellyksestä Francesca da Rimini op. 32. Wikipedia luonnehtii sitä sinfoniseksi fantasiaksi. Pitkä tauko Sibeliuksesta tähän meluisaan kuvitelmaan oli tarpeen. Voimallinen tulkinta kaikki palkeet avoinna oli toki saanut kaikupohjaa alkusoittona kuullusta Toivo Kuulan Juhlamarssista. Liioittelematta voi sanoa, että TFOn syksy räjähti käyntiin.