Uskollinen Hachi

 Eilinen ilta kului elokuvaa katsellen. Tällä kertaa omista tallenteista napattiin Lasse Hallströmin 2009 valmistunut uusintaversio japanilaistarinasta Hachikō - Hyvä ja uskollinen palvelija. Sen teki Seijirô Kôyama tosipohjalta 1987. Eräs kriitikko sanoo leffaa takuuvarmaksi itkettäjäksi. Esittelyteksti alkaa näin:

.Hachi-koira syntyi Akitan maakunnassa vuonna 1923 puhtaana Akita-rodun edustajana ja päätyi tokiolaisen yliopistoprofessorin perheeseen. Uskollisella koiraystävällä oli tapana odottaa päivittäin Tokion Shibuyan asemalla isäntäänsä tämän saapuessa junalla töistä. Eräänä päivänä isäntä menehtyi töissä, eikä koskaan enää palannut kotiin. Hachi jatkoi silti hänen odottamistaan asemalla – vuosikausia. Koirasta tuli lopulta kuuluisa, ja se oli itsekin mukana pronssisen Hachiko-patsaan pystyttämisessä aseman edustalle 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana patsas poistettiin, mutta vuonna 1948 pystytettiin jälleen uusi. Shibuyan aseman hauva on nykyään suosittu tapaamispaikka.

Koiratarina sopi perjantaileffaksi, koska tulevan joulun keskeisimmät otukset ovat viereisen kuvan kaksi borderterrieriä. Niiden vakituiset hyvänä pitäjät ovat kaukana maailman toisella laidalla. Niinpä mummun tarjous ottaa kontolleen koirien hoito hyväksyttiin.

Nuorin tyttärentytär on päivittänyt koirien hoito-ohjeet ja tulostanut ne riittävän isolla fontilla, ettei suotta tule tulkituksi mitään seikkaa väärin. Kyllä me pärjäämme. Koirien ei edes tarvitse lähteä tutusta kodista mihinkään, sillä hoitaja saapuu niiden luo ja asuu samassa huushollissa, kunnes joku tulee ainakin tuuraamaan. Semmoinenkin järjestely onnistuu perhepiirissä, sillä ihan joka iikka ei ole reissussa.  Siksi toiseksi osaavathan koirat päivittäin olla ja nukkua jonkun tunnin keskenäänkin. Ei siis mitään hätää näillä näkymin.

Palatakseni leffaan Hallström kehystää tarinan koulutilanteella. Siinä nuori poika pitää muulle luokalle esitelmää sankarista, joka pojalle on isoisän Hachi-koira. Koko leffa aukeaa pojan kertomuksena. Ensin siinä matkustetaan paikasta toiseen lentäen ja junalla kolistellen, kunnes päästään tietylle rautatieasemalle. Kamera seuraa rautatielaiturin liikennettä. On kiireesti kipittäviä jalkoja, matkalaukkuja ja liikkeelle ponnistavan junan ähkinää. Laituri alkaa tyhjentyä. Ohi rymistelevästä tavarakärrystä putoaa vauroitunut häkki, josta killistelee soma silmäpari. Koiranpentu huomaa häkissä raon, josta se voi ponnistaa ulos. Saman tien pentu porhaltaa muitten kulkijoitten sekaan, kunnes yksi junasta tullut mies huomaa sen ja pysähtyy. Siitä hetkestä alkaa uskollinen ystävyys, jota kuolemakaan ei sammuta.

Seuraa miehen yrityksiä löytää koiralle omistaja tai edes uusi asuinpaikka, koska vaimo ei koiraa huoli - ensi alkuun. Pikku hiljaa on kuitenkin selvää, että Hachi on jo löytänyt kodin ja sen ihmisen, joka on sille kaikki kaikessa.  Hauskat sattumukset maustavat kerrontaa. Koira varttuu ja osoittaa sellaista itsenäisyyttä, ettei moista uskoisi. 

Hurja käänne tapahtuu, kun Hachi eräänä aamuna porhaltaa isäntänsä perään juna-asemalle pallo suussa, vaikkei se koskaan aiemmin ollut suostunut kuljettamaan palloa mihinkään. Nyt se tarjosi sitä isännälle, joka heitti ja haetutti pallon muutaman kerran, muttei ottanut ymmärtääkseen Hachin tarkoitusta: älä lähde! Koira yritti varoittaa. Mutta isäntä lähti. Illan tullen Hachi odotti taas asemalla, turhaan. Hachi ei käsittänyt, ettei isäntä  palaisi. Niinpä koira jatkoi asemalla odottamista uskollisesti vuosikausia. Ei siis ihme, että yhä Japanissa vaalitaan Hachin muistoa uskollisuuden symbolina.

Elokuva päättyy kehän sulkeutumiseen siten, että katsoja pääsee mukaan hiljaisena kuuntelevien oppilaiden joukkoon. Kun tarinan kertojapoika lopettaa esityksensä, moni kuuntelija pyyhkii kyyneleitä silmäkulmistaan. Lopulta kaikki huomaavat kiittää innokkain taputuksin.

Kauniiksi päätökseksi tarinalle poika nähdään loppukuvissa taluttamassa Hachin näköistä koiranpentua nurmettunutta ratakiskoa pitkin. Katsoja nyyhkii tässä kohtaa ilosta! Ja minä mietin lämpimästi tulevan joulun koirakumppaneita. Niiden kanssa me kaksi vanhaa kaverusta sekä leikimme että lenkkeilemme ja tarjoamme tietysti myös listan mukaiset sapuskat.