Nimien jäljillä

Meitä on kaksi naapurusta, joista kumpikin on pitkään ollut tyystin kiinni kirjoituspuuhissa. Ensimmäisenä oman julkaisunsa sai painosta Marja-Riitta Perttula, ystäväni opiskeluajoista asti. Hänellä on kokemusta paikannimien keruusta jo osana opintoja. Vuosikymmeniä myöhemmin aarteita sopi pöyhiä esille omista arkistoista. Lisää karttui, kun puuhaan tarttui.

Hauskoja juttuja Liedon paikoista nimineen ilmestyi melkoinen sarja Turun tienoo -lehdessä parisen vuotta sitten. Lukijoiden myönteiset kommentit kannustivat tekijää niin, että hän valikoi, täydensi ja toimitti aineistosta kirjan Liedon paikannimiä ja tarinoita (2015). Kirja oli mahdollista myös kuvittaa. Aika puuha oli siinäkin, kun kuvia otettiin ja kerättiin osittain talkoina. Loistokas lisä teokseen tuli Hannu Nurmen piirroksista. Kirja on osoittautumassa myyntimestykseksi. Moni lukija innostunee kiertelemään ja kaartelemaan kirjan tarinoiden paikoissa, kunhan kevät koittaa.

Huhtikuussa 2014 Turun Tienoossa Marja-Riitalta ilmestyi juttu Karviaisten Kaijasta. Kirjasta se löytyy muokattuna. Tässä malliksi kopio lehtijutusta:

Kuka on kuullut Karviaisten Kaijasta? Kaija istuu lujasti keskellä peltoa Karviaisten kylässä Liedon ja Auran rajalla. Kaija on iso, terävänokkainen irtokivi.

Perinteen kerääjän H. A. Reinholmin (1819-83) mukaan Kaija muistuttaa Lapin seitaa. Kaija oli talvitien maamerkki, jonka kautta hevosmiehet kulkivat Turkuun markkinoille. Ensi kertaa matkaavan piti kumartaa Kaijalle ja luvata matkatovereilleen viinaa tai olutta sisältävä härjänkannu. Ellei tämä suostunut sovinnolla Kaijaa syleilemään, hänet vietiin paikalle väkisin tai hänen hattunsa heitettiin kiven päälle. Siihen jäi tulokas yksin hattuansa kiskomaan. Erään kyläläisen muistissa oli vielä yläneläinen isäntä, jonka piti heittää poikansa lakki kiven juureen, kun tämä ei muuten suostunut Kaijaa kumartamaan. Karinaisisten vastaavaa kiveä nimitettiin Kaisaksi.

Härjänkannu voitiin juoda kiven ääressä tai vasta kaupungissa. Härkämies tarjosi usein kaksikin kannua, ja muut pani sarvet eli vielä kannun lisää. Härkäkannun nimi johtuu siitä, että ensikertalaista, nuortamiestä, on kutsuttu nimellä mullipoika, härkäpoika tai härkämies.

Vastaavia palvontamenoja on mm. Virossa ja Norjassa, usein kaupunkeihin johtavien reittien varrella. Prof. Matti Klinge on esittänyt, että kyse on alkuaan muinaisskandinaavisen Thor-jumalan palvonnasta; tämä kun oli myös matkustavaisten suojelija.

Nimet Kaija ja Kaisa ovat Katariinan kansanomaisia muotoja. Turun tuomiokirkossa omistettiin Pyhälle Katariinalle alttari v. 1370, ja kun hänen symbolinaan on ratas, arvelen, että Thor on vaihtunut kristilliseksi Kaijaksi, mutta rituaali on säilynyt.

 ''''''

Oma tuotokseni on 75-sivuinen vihko nimeltä Lindberg-Lähdemaan suvun juuria Rymättylässä. Julkaisua en myy, vaan lahjoitan yhden kappaleen asianosaisille. Halukkaat saavat myös PDF-tiedoston sähköpostitse, jos on tarpeen monistaa lisäkappaleita. Tänään vein postiin kasan isoja kirjekuoria, joihin olin työntänyt sekä saatekirjeen että yhden vihon. Osoitteisiin merkitsin isän puoleisten serkkujeni tai heidän läheistensä nimen. Selvitys näet koskee Rymättylään 1700-luvun puolivälissä juurtunutta pitäjänräätäliä ja hänen jälkeläisiään. Näistä yksi olen itsekin.

Nimien jäljissä uurastin alakerran emännän tavoin, vaikken joutunut pohtimaan semantiikkaa enkä löytänyt kaikkia nimiä ihan itse. Hauskin oli nimitieto Petter Bårg(h)ista. Tämmöinen Petteri löytyi Åbo svenska församlingista, samoin hänen vaimonsa ja poikansa Gustav. Kustaa mainitaan tietyssä Rymättylän kylässä syntyneeksi. Hän oli ensimmäinen siinä isälinjassa, josta aina päädyttiin pitäjänräätäliksi, kunnes oma isoisäni ei enää ommellut vaatteita, vaan tarvittaessa eläinten haavoja sen verran kuin eläinvälskärin sopi. Isäni veljistäkään ei enää tullut räätäleitä, vaan merimiehiä tai laivanrakentajia. Kotisaarelta oli lähtenyt yksi ja toinen jo varhain.

Huokaan helpotuksesta syvään. Huomaan ilokseni, että niskakipu on hellittämässä. Helpotusta ja iloa tuottaa sekin, että uskon nyt osaavani vastata lastenlasten kysymyksiin menneistä isän puoleisista sukupolvista. Jo puolen tunnin kuluttua joudun ensimmäisen tenttiin, kun poikani perheineen tulee hakemaan ja katsastamaan eilen painosta saatua vihkoa. Saa nähdä, mikä on vastaanotto...