Vauhtiin maanantaisin

Viime syksynä keskiviikon jumpparyhmässä tutustuimme Minnaan. Hän tuli ohjaajaksi, kun Ritva jäi keväällä puolikkaalta tyystin eläkkeelle. Jumppa siis jatkui, vaikka ohjaaja vaihtui.

Heti alkuun kohistiin myös Minnan Zumba Gold -ryhmästä. Alkusyksyn kiireissä minulta meni pitkäksi ilmoittautumisyritys. Paikka jäi toiveeksi, sillä ryhmä hupsahti täyteen netti-ilmoittautumisen eka minuutteina. Onneksi luvassa oli uusi mahdollisuus joulun jälkeen. Niinpä vaanin tietokoneen ääressä yhdeksältä viime maanantaina. Ja kas, sain paikan!

Lieto-opiston sivuilla zumba esitellään näin:

Tanssi

Kevään 2016 uudet kurssit:

Zumba Gold®
Minna Mustonen                                               
35€/18t
Vanhan sali                                                                    
ma 11.1.- 25.4. klo 10.00-11.00
Rauhallisempi versio Zumba-tunnista. Tunti sopii senioreille tai ensikertalaisille ikään, kuntoon ja sukupuoleen katsomatta. Etenemistahti on rauhallinen ja tunnilla vältetään hyppyjä ja niveliä rasittavia vääntö- ja kiertoliikkeitä. Osa tunnista tehdään seisten ja osa tuolista jumpaten. Hyppimättä hengästyen, hymyillen ja hikoillen - musiikista nauttien! Tule mukaan nauttimaan liikunnan ilosta parhaimmillaan.
14 opetuskertaa. Max 30 opiskelijaa.
Ei opetusta viikoilla 8 ja 13.

Tänään sain tuta, mihin uuteen ja outoon olinkaan ryhtynyt. Vanhan kunnantalon ahtaanlainen sali pullahti täyteen naisia, joista useimmat harmaahapsisia kuten minä. Tuttuja jumppakavereita löytyi vain pari. Alkuhommana kukin haki itselleen tuhdin tuolin. Sille löytyi käyttöä tunnin loppuosassa.

Ei aikaakaan, kun räväkkä musiikki sähköisti koko porukan viuhtomaan Minnan malliin. Oli menoa, oli meininkiä! Lupaus rauhallisesta menosta alkoi jo verrytellessä naurattaa. Kun hommaan ilmaantui lisää kierroksia, moni jo hamuili pyyhettä ja vesiputelia. Minulla ei ollut mukana kumpaakaan, mutta ensi maanantaina on.

Tahti kiihtyi kiihtymisistään siirryttäessä jaksosta toiseen. Ehdin hiukan seurata paria naista edessäni, kummallakin yllään paita, jonka selkäpuolella komeilee sana Zumba. Nämä naiset olivat asettuneet aivan Minnan eteen ja pysyttelivät menossa ihmeen tarkasti. Tauolla toinen valitteli, kuinka kolmen viikon tauko on vienyt kunnon pohjalukemiin. Minä en sellaista romahdusta havainnut, sillä juuri tämä valittelija näytti paitsi taitavalta myös väsymättömältä, tosin oudon hymyttömältä. Ehkä juuri hymyn puute kieli siitä, mistä hän puhui.

Kun aikaa oli jäljellä parisenkymmentä minuuttia, haetiin tuolit salin laidoilta. Turha luulo, että niille istahdettaessa olisi päästy helpolla. Kova meno jatkui saman tien. Vähin erin opin, että liikkeet etenevät kuin silmukat ketjussa. Musiikin mukaisesti tuli aina tietty satsi toistuvine liikesarjoineen. Tunnelmointiakin oli tarjolla. Ja lopussa lyhyet venyttelyt.

Tuttujen jumppakavereiden kysyessä tulenko uudestaan, ei ollut vaikea vastata: tottahan toki tulen. Tunti näet oli suorastaan repäisevän hauska.