Aurinkobaletissa kokee lumimyrskyn

Aleksandr Puškin  ja hänen novellinsa Lumimyrsky ovat tarjonneet aiheen Sasha Pepeljajevin koreografiaan If You Snow Away. Teoksen eiliseen esitykseen Turun teatterikerho oli hommannut runsaasti lippuja, yhden myös minulle. Kuvia en edes yrittänyt ottaa, mutta Aurinkobaletin sivuilta löysin ilokseni Juha Lukalan komeita otoksia ja luvan käyttää niitä, kunhan mainitsee olennaiset tiedot.

Mitään eiliseen verrattavaa en muista nähneeni. Jo tanssiteoksen alku on ihmeellinen, sillä korkealla metallitelineellä kykkii mies kukkanaamiossaan. Näyttämön toisella laidalla näkyy samanmoinen. Muistaakseni musiikki alkaa hiipien, mutta yltyy vähin erin maagisen rytmikkääksi. Sama vaikutelma syntyy rikkaasta valojen kuvioinneista. Niitä en pysty enää kuvailemaan. Olin hämmästyksestä änkkänä.







Onneksi tänä aamuna löysin Aurinkobaletin sivuilta  myös Kaisa Kurikan kirjoittaman arvostelun, joka ilmestyi 9.9.2016 Turun Sanomissa.  Koko jutun pääsee lukemaan avaamalla linkin ja siirtymällä kohtaan Lehdistössä sanottua. Suosittelen. Tässä katkelma  jutusta:
 

Pepeljajeville ominaisesti teoksessa hyödynnetään monipuolisesti videoprojisointeja. Kokonaisuuden audiovisuaalinen anti äänimaailmasta valaistukseen, puvustuksesta tanssijoiden siirtämiin metallisiin lavasteisiin tai lattialle ja videokankaalle leijuviin lumihiutaleisiin on tehokasta, yllättävää ja toimivaa.

Yhtä paljon kuin teos tarttuu Pushkiniin, se tarttuu tarkastelemaan lunta elementtinä. Tanssijat esittävät sekä kirjailijan elämän että novellin henkilöhahmoja, mutta he esittävät myös lumihiutaleita.

Teoksen tanssillisesti maagisimpia kohtauksia on pitkä, hypnoottisesti kiihtyvä ja rytmisesti oivaltava lumihiutaleiden tanssi, joka tapahtuu lattiaan heijastetun Da Vincin Vitruviuksen miehen kuvan päällä. Kuva muokkaantuu hiljalleen tähtikuvioksi ja tanssijoiden ympyrän kehällä rakentuva liike kiihtyy upeasti.

 

Miksi kannatti istua 1,5 tuntia  ja vieläpä eturivillä? Tässä muutama perustelu: Aivan edessä vyöryi tanssijoita ja metallihäkkyröitä mahtimusiikin rytmittäessä liikehdintää. Sinänsä jo vaikuttavaa. Kaiken aikaa vikkelästi vaihtuvat valovirrat imivät nekin mukaansa. Valojen vaikutuksesta välillä tuntui kuin olisi ollut puskemassa läpi pöllyävän lumen, vaikka ihan oikeaakin valkoista tuprutusta nähtiin. Jossain vaiheessa huomio kiinnittyi lattiaan heijastettuihin pelikortteihin ja niiden nopeasti vaihtuviin asemiin. Yhtäkkiä siirryttiin taidekuvien kautta kosmisiin sfääreihin, joista kuvat palautuivat viivaleikkinä lattian keskusympyrään, joka syntyi valoista.Tanssijat huhkivat musiikin, valojen ja näkyville heijastettujen Pushkin-tekstien mukana vauhdissa niin, että hiki virtasi ainakin yhden tanssijan kasvoilla ja selässä. Niinpä myös meidän katsojien lähes kaikkia aisteja ravisteltiin huimasti, mistä ymmärrän esittää suurkiitoksen.

Arkisena yksityiskohtana panin merkille, että tanssijoilla oli jalassa jonkinlaiset peleistä tutut tossut. Ei siis näkynyt mitään siroja balettijalkineita, vaan kunnon treenitöppösiä. Kaiken muun ohessa ehdin hämmästellä tanssijoiden kestävyyttä. Perin lyhyiltä tuntuivat ne hetket, jolloin kukin vuorollaan sai olla hetken sivussa.

Viimeisessä kuvassa näkyy osa tanssijoiden mukavan oloisista asuista. Olisi ollut hauska tutkia, mitä niihin oli kirjoitettu. Myös kuvat ja kuvioinnit näyttivät sellaisilta, että niillä ehkä oli jokin tietty merkityksensä teoksessa.

Jälkikaikuna sanon vielä sen, että onneksi Turussa näkee näin huikeaa tanssitaidetta ja että ymmärsin ilmoittautua mukaan, kun lipputarjous ilmestyi sähköpostiini. Taisipa muuten koreografi itsekin olla eilen läsnä, sillä tanssijat kumarsivat siihen malliin kohti tiettyä nurkkaa. Ja kyllä me sitten taputettiin heille kaikille!