Monikulttuurista hääriemua Skellefteåssa

 

Lauantaisten häitten alkunäytös esitettiin jo 12. elokuuta 2016, jolloin pieni joukko kokoontui Turun maistraattiin tärkeään tilaisuuteen. Vapaasti toisensa valinneet kaksi aikuista, Sonja ja Gustaf, solmi silloin avioliiton. Ilokseni myös minut oli kutsuttu paikalle, vaikka todistajaksi ei mummua tarvittu. Siinä tehtävässä toimivat morsiamen isä ja äiti. Häälounaan Turun Samppalinnassa tarjosi isäpappa.

Lähes saman tien tuore aviopari muutti Osloon. Suomessa muutaman vuoden kirjoilla ollut ja opiskellut Ruotsin poika ja täällä syntynyt Suomen tyttö lähtivät maasta asettuakseen pysyvästi (?) Norjaan, mikä pitkälti selittää tapahtumien järjestyksen. Oli näet tiedossa, että varsinainen hääjuhla vietetään uudenvuoden aattona sulhasen kotikonnuilla Skellefteåssa ja että vuoden viimeistä päivää pari tulee muistamaan hääpäivänään. Sitä juhlimaan meitä morsiamen sukulaisia reissasi melkoinen liuta, nuorimpana kahdeksanviikkoinen Emma Amanda.

Oli helppo tutustua Gustafin taustajoukkoihin, kun pöytäkunnissa istui mukavasti kummankin osapuolen väkeä. Sulhasen perheen metsäomistuksiin saatiin oitis tuntumaa, sillä kukin neljästä pöydästä oli nimetty tietyn havupuun mukaisesti. Lajin nimi oli kirjoitettu klapiin. Eteisen kartasta näki, minkä puulajin pöydästä löytyi kullekin paikka.

Istuin Picea abies -pöydässä sulhasen isän vieressä. Harmi, että havahduin ottamaan muutaman puhelinkuvan vasta aterian lopulla, kun piti saada lähetettävää Taiwaniin morsiamen serkulle. Hätäiseen kuvaan ei mahtunut edes havunoksia tutusta tunnuspuusta. josta katkotut muutamat pikku oksat toimittivat kukkien virkaa samoin kuin havut muissakin pöydissä. Onneksi kunnon kuvia saataneen ennen pitkää, sillä valokuvaaja liikuskeli mukana kaiken iltaa ja oli jo iltapäivällä ottamassa perhekuvia.

Reipashenkiseen jutusteluun ja ilonpitoon ilmaantui lisää kierroksia, kun päästiin tanssimaan. Hymyssä suin, kyynel silmäkulmassa seurattiin häätanssia. Pian mukaan liittyi muitakin ja vauhti kiihtyi.
Espanjan, Dominikaanisen tasavallan, Saksan  ja ties minkä muun maan tuliset tanssijat kuuluvat innostuneen taidonnäytteisiin, joita en ollut katsomassa, sillä niitä esitettäessä nautin yksin hiljaisesta kävelystä hotelliin tähtikirkkaassa pakkasillassa. Ehdin kuitenkin nähdä, kuinka sulhasen äiti irrotteli tanssilattialla niin upeasti, että melkeinpä jätti toiseksi aviomiehensä villin koikkelehtimisen.

Tänään tiistaina pariskunta on reissanut takaisin Osloon. Siellä kuulemma piti mennä suoraan työhön. Viestejä ehdittiin vaihtaa aamulla ennen jatkolentoa Arlandasta nykyiseen kotiin Oslon liepeille. Sinne muuten olen menossa hyvän ystävän kanssa käymään huhtikuun alussa.

Liitän mukaan vielä yhden kuvan, jonka onnistuin sopivasti nappaamaan. Sulhanen näemmä osaa mainiosti pitää sylissä pientäkin typykkää, koska viiden kuukauden ikäinen Sylvi on aivan tyytyväinen. Tytön isältä kuulin, että perhe asuu Salossa. Äiti on morsiamen läheisiä ystäviä.

Monin kiitoksin toivotan juhlien järjestäjille iloisen uutteraa arkea vakaana avioparina. On hauska taas tavata niin Suomessa kuin Oslossa tai missä tahansa muuallakin.