1 Musikaalimuoto vapauttaa realistisen kerronnan rajoituksista ja antaa keinot vastata Tom of Finland -kuvien liioitteluun, fantasiaan ja hyperrealismiin.
2 Elimistä, anatomiasta ja seksuaalisista teoista puhutaan ilman kiertoilmaisuja ja ilman paheellisuuden tai häpeällisyyden leimaa.
3 Touko Laaksosta näyttelevä Olli Rahkonen on häikäisevän hyvä.
Liitän omaan juttuuni kritiikistä vielä pari mainintaa:
Turun kaupunginteatteri aloittaa Suomen satavuotisjuhlinnan tuomalla näyttämölle Tom of Finlandina tunnetun Touko Laaksosen elämäntarinan. Laaksonen oli syntynyt Kaarinassa ja kävi koulunsa Turussa, joten Turku on luonteva lähtöpiste. Päätepiste se ei suinkaan ole, ei Laaksosen elämäntarinassa, eikä varmaankaan myöskään Tuomas Parkkisen käsikirjoittamalle ja Jussi Vahvaselän ja Jori Sjöroosin säveltämälle musikaalille.
Sodan jälkeisen traumatisoituneen mielialan purkautuminen väkivaltana ja sen uhkana jää vähän vaisuksi ja olisi sietänyt väkeväpää otetta. Ei siksi, että seksuaalisuudesta kuuluisi rangaista, kuten perinteisessä melodraamassa, vaan siksi että se olisi täyteläistänyt dramaattista vaihtelua. Vallitsevaksi tunnelmaksi jää joka tapauksessa hillittömän riemukkaasta tukkilaiskohtauksesta avautuva elämänilo.
Olin molemmat näytökset niin täysin esityksen lumoissa, etten huomannut mitään vaisua. Kohtausten rytmi toki vaihtelee, niin kuin osaavien tekijöiden työn jäljesta voi odottaa. Pikku harmiksi koin sen, että paikka paikoin jouduin pinnistelemään kuullakseni laulujen sanat. Silti moni kohta jäi epäselväksi. Onneksi kaupunginteatterin sivuilta löytyy useita linkkejä, joista pääsee uudestaan kuuntelemaan esityksen upeaa musiikkia sanoituksineen. Myös Youtubeen on tarjolla väyliä.
Eilinen salintäysi yleisö tuntui elävän täysin esityksen tahdissa, olipa menossa melankolisia hetkiä kuten Touko Laaksosen Kaija-siskon kohtaloa valotettaessa tai hurjaan nousuun kohoavaa nahka-asuisten miesten joukkovoimaa. Viimeisenä yksi hurjimmista tansseista innosti yleisön huutoihin ja taputuksiin, joista ei ollut tulla loppua, vaikka pitkin matkaa jo oli tarjoiltu väliaplodeja. Jälkikuvana mielessä pyörii vielä se, kuinka Touko pikku hiljaa kehittelee Tom of Finlandin hahmonsa täydelliseksi. Ratkaiseva sysäys tulee tietystä Marlon Brandon kuvasta.
Suurkiitokset tekijöille! Kaunis kiitos myös teatterikerholle, jonka puuhaihmisistä Markku Laakso oli taas toiminut valppaasti ja hommannut tuoreeltaan lippuja eirtyislaatuiseen esitykseen. Jäsenen tehtävänä on vain vähäisen jäsenmaksun hoitamisen lisäksi lukea tiedotteet, joita tulee sähköpostiin. Kätevästi nykyään käy sähköpostitse myös lippujen varaaminen. Eikä pääse unohtumaan, mihin on tullut varanneeksi lipun, sillä Markulta tulee kohtelias muistutus pari päivää ennen H-hetkeä. Käteisellä maksettavan lipun saa ennen esitystä teatterin aulassa tai bussissa. Hyvältä tuntuu sekin, että hinta on aina hiukan edullisempi kuin Lippupalvelun kautta ostettaessa.
3 kommenttia:
Katselin Hesarista , että semmoinen siellä Turussa menee....rakastan hänen kynänjälkeään , se on todella taidokasta .
Otsikkosi on mainio! Tämä tekisi mieli nähdä. Toivottavasti jatkaa ohjelmistossa vielä syksyllä.
Voi minua, kun olen jo pitkään ollut siinä luulossa, ettei kukaan enää kommentoi juttujani. Niinpä en ole osannut vastatakaan. Moka taisi saada alkunsa siitä, kun aloin jaella tekstejäni myös Google+:n kautta enkä älynnyt viritellä asetuksia. Tänään löysin Googlen kautta tiedon, että minulla on odottamassa kymmenen julkaisematonta kommenttia. Kaikki ovat nyt vihdoinkin luettavissa. Etsin ne eri jutuista ja vastaan jokaiseen.
Kiitos Vanskille, että tönäisit FBn kautta minua tässä asiassa.
Lähetä kommentti