Turun teatterikerholaiset suunnistivat eilen Suomen kansallisoopperaan kuullakseen ja nähdäkseen Pjotr Tšaikovskin säveltämän oopperan Jevgeni Onegin. Romanttinen tarina pohjautuu Aleksandr Puškinin runoteokseen ja kuuluu Venäjän kirjallisuuden tunnetuimpiin klassikoihin. Teoksella on yhä niin suuri lumovoima, että ihmisiä virtaa Pietarin ympäristöön niille seuduin, missä Puškin eli kirjoittaessaan runoelmaansa 1825–1833. Ihan jokainen kävijä ei varmaankaan lue itse teosta, vaan imee vaikutelmia niistä maisemista ja rakennuksista, joissa Puškinin tiedetään eläneen. 
Kuulun itse näihin ihmisiin. Kangasalan Suomi-Venäjä-ystävyysseuran matkalla Pietariin 2012 paneuduttiin monin tavoin Puškiniin. Kävimme hänen äitinsä tilalla Mihailovskojeen lähellä, jonne Puškin karkotettiin vuosiksi 1824–1826. Niiltä seuduin löytyy myös runoilijan hauta, jolle hyisessä sateessa kävimme laskemassa kukkia. Kesäkuun kuudenneksi, runoilijan syntymäpäiväksi, bussi vei retkeläiset Tsarskoje Seloon. Siellä vierailtiin Puškinin käymässä koulussa ja kuultiin, kuinka hän herätti jo varhain huomiota.
Eilisellä oopperamatkalla paikkasin pitkään vaivanneen puutteen siitä, etten ole lukenut Jevgeni Oneginia. Kenties se pitäisi kumminkin lukea kokonaisuudessaan, sillä pelkän libreton varassa runoelmasta jää ohut vaikutelma. Ymmärtääkseni kolmiodraamaa isommin on kyse venäjän kielestä ja sen kaikkinaisesta ilmaisuvoimasta. Oli siis paikallaan, että oopperaakin esitetään venäjäksi.
Eilisessä esityksessä vaikutuin paitsi musiikista kaikkinensa myös pelkistetyn vahvasta näyttämökuvasta, jonka ohjaaja Marco Arturo Marell on luonut itse. Lavastuksesta saa hyvän käsityksen trailerista. Linkki löytyy tätä kautta valitsemalla yläpalkin vaihtoehdoista. Niistä pääsee katsomaan tietoja solisteista ja muista tekijöistä. Lisäksi tarjolla on kuvia ja muutamia asiantuntevia arviointeja. Yllättävältä tuntuu tieto, että esityksiä on kaikkiaan vain kymmenen. Pian tämäkin ihanuus siirtyy nyt nähdyssä ja kuullussa muodossa muistojen joukkoon.
Siispä taas on kiittäminen teatterikerhoa valppaana olosta ja oivallisista järjestelyistä. Näin ja koin sellaista, mikä osuu kohdalleni harvoin.
2 kommenttia:
Taisin käydä katsomassa tuon aprillipäivänä, siitä huolimatta luultavasti osin pidin siitä , mikäli nyt oikein muistan .Muistan , että lavastus oli pelkistetty ja sopi siihen yllättäen hyvin ! Eihän noita esityksiä ole ikinä kuin muutama kauden aikana , minuakin se aina ihmetyttää , kun työn määrä on valtaisa ! Mutta ehkä meillä ei silti riitä yleisöä tarpeeksi ...
Sama ajatus meikäläisen yleisön vähyydestä putkahti päähäni, kun ihmettelin esityskertoja. Melkoisia herkkuja meille harrastuneille tarjoillaan!
Lähetä kommentti