Venäläisellä aloitettiin. Ykkösenä kuultiin herkästi ensi alkuun soiva, sitten räjähtävä Modest Musorgskin alkusoitto oopperasta Hovanstsina (lisää hattu kumpaankin s:ään). Sitä seurasi konsertin varsinainen pihvi: Oi autuus, kolmiosainen konsertto sellolle ja orkesterille kantaesityksenä. Ohjelmalehtisen mukaan sen osat ovat
I Suoraan asiaan
II Kaikki katoaa
III Kiitos viimeisestä
Nautin suuresti kuulemastani. Satumaiset kilahdukset, juoksutukset, harpun helähdykset, torvien äkkinäiset törähdykset, jousisoittimien moninainen sävelkulku ja melodisuus lumosivat. Niin lumosi myös kapellimestarin ilmeikäs liikehdintä. Hän johti äärimmäisen energisesti. Hän suorastaan kiskoi orkesterin eri sektioista esiin täsmällisesti sen, mitä säveltäjä oli teokseensa kirjoittanut. Ainakin minusta tuntui siltä.
Ja entä ne ihanat punaiset sukat! Frakkipöksyistä vilahtelivat myös punaiset henkselit, kun maestro käännähti yleisöön päin ja otti meihin myös silmillään hilpeän kontaktin. Hauskaa!
Tomas Nuñez-Garcésin soolo-osuudet kuulostivat upeilta. Nuoruus loisti lavalla, kun sinne kutsuttiin myös ujon oloinen säveltäjä Aki Yli-Salomäki. Kaikki kolme miestä ovat mitä ilmeisimmin hyviä kavereita keskenään. Kerrassaan komealta tuntui, että he yhdessä orkesterin kanssa pystyivät tarjoamaan täyteläisen kokemuksen musikaalisesta kauneudesta.
Väliajan jälkeen kuultiin neliosainen Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35. Sen saduista lähtöisin olevat osat ovat
Meri ja Sinbadin laiva
Prinssi Kalendarin tarina
Nuori prinssi ja prinsessa
Juhlat Bagdadissa, Meri - Haaksirikko
Ah ja voih, kuinkaa komeaa olikaan kaikki kuultu! Konsertin valtaisa energisyys siirtyi meihin kuulijoihin. Niinpä jaksoimme taputtaa kiitokseksi pitkään ja hartaasti.
Kun pääsin vilkaisemaan kotona FB-viestejä ja kaikkia muitakin postejani, löysin koko joukon syntymäpäiväonnitteluja. Niistä kiitän lämpimästi ja jatkan hymyssä suin, selkä suorana oloani vuotta entistä vanhempana.
Niin ja ihan erityisesti kiitän Turun teatterikerhon lippumestaria Markku Laaksoa onnitteluista. Tuntui syntymäpäivälahjalta, kun löysin paikkani salin seitsemännen rivin keskeltä. Siitä näin esteettä kapellimestarin väliin baletiksi intoutuneen liikehdinnän ja jousisoittajien vimmaisen heittäytymisen osuuksiinsa. Huomasin myös, kuinka monien soittajien kasvoilla karehti hymy. Heillä on siis ollut hauskaa jo harjoitellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti