Onneks olkoon, Paavot, ja muutkin merkkipäivää viettävät!

Tammikuun 25. on se päivä, jonka ohi en pääse ilman jonkinlaista juhlameininkiä. Satuin näet syntymään isäni nimipäivänä. Kun olin puolivuotias, isä-Paavo haavoittui vaikeasti Kalastajasaarennolla. Onneksi hän eli melkein 73-vuotiaaksi, vaikka sotainvalidius haittasi. Yhdessä vietettiin monesti niin nimi- kuin syntymäpäivää.

Kuusikymppisenä isäpapasta on otettu muun muassa tämä kuva. En tiedä, miksi helmikuun 19. päivänä syntynyt isäni sai nimekseen Paavo. Hän oli kevääseen taittuvan talven lapsi, joten nimeksi sopi muunnos Paavalista. Kansanperinteessä Paavon päivä (25.1.) on ollut tärkeä keskitalven merkkipäivä. »Paavo parasta talvea» eli päivät ovat valoisampia ja ihmiset voivat nauttia talven keleistä. Paavo on talven puoliväli, johon mennessä puolet lumista on satanut ja puolet eläinten ruuasta kulunut. Päivän jälkeistä viikkoa on joillakin alueilla sanottu »talvennavaksi» ja viikon keskiviikkoa puolitalven keskiviikoksi.

Tänä vuonna Turun seutuvilla koko talvi näyttää kumminkin häviävän yhtä vikkelästi kuin se tuli. Pari päivää sataa tuprutteli lunta rutosti ja oli pakkasta. Nyt on vesikeli - lämpöasteita peräti 5! Tämmöinen ei tosiaan ole parasta talvea.

Vietän syntymäpäivääni toimeliaasti. Ensin kuskaan auton hiukan huollettavaksi Raisioon. Homma kuulemma hoituu tunnissa. Niinpä ehdin hyvin läheiseen kauppakeskukseen lounaalle. Sitten on vuorossa kahvihetki tyttären kanssa Aurajokirannan Cafe Artissa.

Iltapäivälläkin saattaa tapahtua jotakin mukavaa, josta en ihan vielä ole selvillä.

Illaksi suunnistan Turun konserttisaliin kuuntelemaan Oi autuus -konserttia. Jo silkka kosertin nimi houkutteli tarttumaan tilaisuuteen, kun teatterikerholaisille tarjottiin lippuja syntymäpäiväkseni. Kuinkahan tavoitan musiikista oman autuuteni? Oivalliset taitajat takaavat sen, ettei yritystä puutu orkesterista solisteineen. Siispä minunkin on kuunneltava avoimin korvin ja mielin antamatta periksi vanhenemisesta valittamiselle.

Tämä selostus lupaa hyvää:

Jukka Iisakkila, kapellimestari
Tomas Nuñez-Garcés, sello
Modest Musorgski: Alkusoitto oopperasta Hovanštšina
Aki Yli-Salomäki: Oi autuus, konsertto sellolle ja orkesterille (kantaesitys, solisti esiintyy tässä)
Nikolai Rimski-Korsakov: Šeherazade
Venäläisten säveltäjien räiskyvät teokset kehystävät sellokonserttoa. Rimski-Korsakov sai inspiraation Šeherazadeen Tuhannen ja yhden yön saduista ja säveltäjä viimeisteli myös Hovanštšina-oopperan Musorgskin kuoltua. Aki Yli-Salomäen kolmiosainen teos on kauneuden, herkistymisen ja ilon musiikkia. Salomäki on keskittynyt kantaesitettävässä teoksessaan musiikin ajallisuuden, tilallisuuden sekä estetiikan kokemuksiin ja soinnillisuuden kysymyksiin. Konserton tulkitsee Tomas Nuñez-Garcés.