Kiitoksia satelee

Jukka Iisakkila johti torstai-iltana 25.1. Turun konserttisalissa repäisevän Oi autuus -konsertin. Salissa raikuivat niin täyteläinen musiikki kuin hurmioituneet aplodit.

Venäläisellä aloitettiin. Ykkösenä kuultiin herkästi ensi alkuun soiva, sitten räjähtävä Modest Musorgskin alkusoitto oopperasta Hovanstsina (lisää hattu kumpaankin s:ään). Sitä seurasi konsertin varsinainen pihvi: Oi autuus, kolmiosainen konsertto sellolle ja orkesterille kantaesityksenä. Ohjelmalehtisen mukaan sen osat ovat
I   Suoraan asiaan
II  Kaikki katoaa
III Kiitos viimeisestä

Nautin suuresti kuulemastani. Satumaiset kilahdukset, juoksutukset, harpun helähdykset, torvien äkkinäiset törähdykset, jousisoittimien moninainen sävelkulku ja melodisuus lumosivat. Niin lumosi myös kapellimestarin ilmeikäs liikehdintä. Hän johti äärimmäisen energisesti. Hän suorastaan kiskoi orkesterin eri sektioista esiin täsmällisesti sen, mitä säveltäjä oli teokseensa kirjoittanut. Ainakin minusta tuntui siltä.

Ja entä ne ihanat punaiset sukat! Frakkipöksyistä vilahtelivat myös punaiset henkselit, kun maestro käännähti yleisöön päin ja otti meihin myös silmillään hilpeän kontaktin. Hauskaa!

 Tomas Nuñez-Garcésin soolo-osuudet kuulostivat upeilta. Nuoruus loisti lavalla, kun sinne kutsuttiin myös ujon oloinen säveltäjä Aki Yli-Salomäki. Kaikki kolme miestä ovat mitä ilmeisimmin hyviä kavereita keskenään. Kerrassaan komealta tuntui, että he yhdessä orkesterin kanssa pystyivät tarjoamaan täyteläisen kokemuksen musikaalisesta kauneudesta.

Väliajan jälkeen kuultiin neliosainen Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35.  Sen saduista lähtöisin olevat osat ovat
   Meri ja Sinbadin laiva
   Prinssi Kalendarin tarina
   Nuori prinssi ja prinsessa
   Juhlat Bagdadissa, Meri - Haaksirikko

Ah ja voih, kuinkaa komeaa olikaan kaikki kuultu! Konsertin valtaisa energisyys siirtyi meihin kuulijoihin. Niinpä jaksoimme taputtaa kiitokseksi pitkään ja hartaasti.

Kun pääsin vilkaisemaan kotona FB-viestejä ja kaikkia muitakin postejani, löysin koko joukon syntymäpäiväonnitteluja. Niistä kiitän lämpimästi ja jatkan hymyssä suin, selkä suorana oloani vuotta entistä vanhempana.

Niin ja ihan erityisesti kiitän Turun teatterikerhon lippumestaria Markku Laaksoa onnitteluista. Tuntui syntymäpäivälahjalta, kun löysin paikkani salin seitsemännen rivin keskeltä. Siitä näin esteettä kapellimestarin väliin baletiksi intoutuneen liikehdinnän ja jousisoittajien vimmaisen heittäytymisen osuuksiinsa. Huomasin myös, kuinka monien soittajien kasvoilla karehti hymy. Heillä on siis ollut hauskaa jo harjoitellessa!

Onneks olkoon, Paavot, ja muutkin merkkipäivää viettävät!

Tammikuun 25. on se päivä, jonka ohi en pääse ilman jonkinlaista juhlameininkiä. Satuin näet syntymään isäni nimipäivänä. Kun olin puolivuotias, isä-Paavo haavoittui vaikeasti Kalastajasaarennolla. Onneksi hän eli melkein 73-vuotiaaksi, vaikka sotainvalidius haittasi. Yhdessä vietettiin monesti niin nimi- kuin syntymäpäivää.

Kuusikymppisenä isäpapasta on otettu muun muassa tämä kuva. En tiedä, miksi helmikuun 19. päivänä syntynyt isäni sai nimekseen Paavo. Hän oli kevääseen taittuvan talven lapsi, joten nimeksi sopi muunnos Paavalista. Kansanperinteessä Paavon päivä (25.1.) on ollut tärkeä keskitalven merkkipäivä. »Paavo parasta talvea» eli päivät ovat valoisampia ja ihmiset voivat nauttia talven keleistä. Paavo on talven puoliväli, johon mennessä puolet lumista on satanut ja puolet eläinten ruuasta kulunut. Päivän jälkeistä viikkoa on joillakin alueilla sanottu »talvennavaksi» ja viikon keskiviikkoa puolitalven keskiviikoksi.

Tänä vuonna Turun seutuvilla koko talvi näyttää kumminkin häviävän yhtä vikkelästi kuin se tuli. Pari päivää sataa tuprutteli lunta rutosti ja oli pakkasta. Nyt on vesikeli - lämpöasteita peräti 5! Tämmöinen ei tosiaan ole parasta talvea.

Vietän syntymäpäivääni toimeliaasti. Ensin kuskaan auton hiukan huollettavaksi Raisioon. Homma kuulemma hoituu tunnissa. Niinpä ehdin hyvin läheiseen kauppakeskukseen lounaalle. Sitten on vuorossa kahvihetki tyttären kanssa Aurajokirannan Cafe Artissa.

Iltapäivälläkin saattaa tapahtua jotakin mukavaa, josta en ihan vielä ole selvillä.

Illaksi suunnistan Turun konserttisaliin kuuntelemaan Oi autuus -konserttia. Jo silkka konsertin nimi houkutteli tarttumaan tilaisuuteen, kun teatterikerholaisille tarjottiin lippuja syntymäpäiväkseni. Kuinkahan tavoitan musiikista oman autuuteni? Oivalliset taitajat takaavat sen, ettei yritystä puutu orkesterista solisteineen. Siispä minunkin on kuunneltava avoimin korvin ja mielin antamatta periksi vanhenemisesta valittamiselle.

Tämä selostus lupaa hyvää:

Jukka Iisakkila, kapellimestari
Tomas Nuñez-Garcés, sello
Modest Musorgski: Alkusoitto oopperasta Hovanštšina
Aki Yli-Salomäki: Oi autuus, konsertto sellolle ja orkesterille (kantaesitys, solisti esiintyy tässä)
Nikolai Rimski-Korsakov: Šeherazade
Venäläisten säveltäjien räiskyvät teokset kehystävät sellokonserttoa. Rimski-Korsakov sai inspiraation Šeherazadeen Tuhannen ja yhden yön saduista ja säveltäjä viimeisteli myös Hovanštšina-oopperan Musorgskin kuoltua. Aki Yli-Salomäen kolmiosainen teos on kauneuden, herkistymisen ja ilon musiikkia. Salomäki on keskittynyt kantaesitettävässä teoksessaan musiikin ajallisuuden, tilallisuuden sekä estetiikan kokemuksiin ja soinnillisuuden kysymyksiin. Konserton tulkitsee Tomas Nuñez-Garcés.