Kuivuus koettelee

Lounais-Suomessa sataa harvoin. Kun säätiedotuksissa luvataan vettä, pilvet tuskin edes viistävät tätä Suomen kuivinta kolkkaa. Mökkitontillakin kärsimys näkyy. Kuvan tyrnit ovat menettämässä kunkkunsa, joka on rehevänä hallinnut daamejaan molemmilla kupeillaan. Kannukaupalla on tarjoiltu vettä, muttei näköjään tarpeeksi. Vasta eilen otettiin järeät konstit avuksi ja iskettiin kangella tyrnien juureen kastelukuoppia. Niihin upposi vettä lähes sata litraa, minkä luulisi helpottavan janoisten hengissä pysymistä. Hiukan vihreää näet erottui vielä eilen poikatyrnin kuivissa oksankärjissä. Ihmeeltä tuntui, että daamien oksanhangoissa näkyi runsaanlaisesti marjan alkuja, tosin melko kuivahtaneita.

Tänään jatkettiin pelastustoimia. Kolme uutta pallohortensiaa on sinnitellyt letkukastelun varassa miten kuten. Surkein taimi olisi vaatinut jatkuvaa juottamista, sillä neljän päivän tauko oli sille liikaa, niin kuin kuvasta näkyy.

Aikoinaan äitini pelasti omenapuitaan kuivumiselta kuoppakastelulla, jonka muistin vasta tosi hädän tullen. Jännä nähdä, toipuuko nuutuneen taimen ainoa vehreänä sinnittelevä verso. Se häämöttää kuvassa vasemmalla. On syytä pelätä, että pintajuuriset mahtikuuset imevät tässäkin kohtaa kaiken irtoavan itselleen. Ja kuusia mökillä riittää!

Lammessa vedenpinta on laskenut yhtä alas kuin tasan vuosi sitten. Silloin rantaan ilmestyi kuvan mittari, jonka alemmat kolme rinnakkaista kiveä osoittivat vedenpinnan tasoa 7.7.2017. Ylemmät kolme kiveä näyttävät, kuinka korkealla vesi oli lumien sulamisen aikoihin, jolloin lisäkivet asteltiin paikkaansa. Silloin myös piha lainehti.

Ihmeen hyvin pihlaja on tuottanut lehtiä yhä uudestaan. Kauriit ja hirvet näet käyvät syömässä tuoreet versot suihinsa. Naapurit ovat kertoneet, kuinka hirvilehmä suorastaan opastaa vasaa nauttimaan pihlajan antimia. Kelpaa niille myös lammen puolimmainen aroniapuska, jonka sivuitse ne ovat tottuneet kulkemaan naapurin tontin poikki oikeaan metsään. Muita aronioita sorkkajalkaiset eivät verota alvariinsa. Siksi niiden latvukset kohovat jo reippaasti yli kahden metrin korkeuksiin. 

Vehreänä pihasta on säilynyt aronioiden lisäksi se osa, joka näkyy heti perille tultaessa. Keväällä leikattujen puskien välit tarjoavat mojovia paikkoja myös ns. rikkakasveille. Kestotaistelua käyn suolaheinän kanssa ja yritän aika ajoin häätää jopa punasolmukkikasvustoja, huonolla menestyksellä.

Meikäläisen kestokuntoiluksi riittääkin kesäisin tonkiminen pihalla ja lammen kitkeminen uimasillaan. Lukemiset saati teatteri- tai muut reissut eivät ota mahtuakseen ohjelmaan paitsi aivan erityisistä syistä. Sellainen syy osui viime lauantaihin, kuten Akanvirralla vierailevat ovat jo nähneet.

Tämän lauantain kuvasadosta poimin vielä yhden otoksen. Siinä kuunliljan kukinto näyttää hyvältä ihan sellaisenaan. Edes ylettömän kirkas auringonpaiste ei liikaa haitannut Nikon D90:n toimintaa, vaikka valkotasapaino jäi säätämättä. Harmi, ettei mökillä vanhassa läppärissä enää ole kunnon ohjelmaa kuvien käsittelemiseksi. Niinpä vasta kotiin päästyä tein kuville temput ja vaihdoin koko satsin.

Puuhasta riemastuneena lisään loppuun vielä kuvan samettiruusuista ja perhosesta. Nippa nappa se erottuu.