Morsian on nuorin kolmesta tyttärentyttärestä. Sulhanen on jo kuusi vuotta pyörinyt minullekin tutuissa kuvioissa. Sokkotreffeistä alkanut taival on havaittu niin onnistuneeksi, että hääjuhlassa riitti hymyjä joka suuntaan. Tanssi innosti kaikkia, jopa minä osallistuin. Hakuja sattui kohdalle useita. Kun tuli sellainen biisi, että naisia pöllähti parvi lattialle vapaasti pyörähtelemään, menin täysillä mukaan. Hauskan illan lopetin kuitenkin sopivasti isoäidin aikaan (!).
Niinpä sunnuntaiaamuna virtaa piisasi uuteen reissuun. Kaarinasta kaappasin mukaani ystävän ja yhdessä ajelimme kummallekin rakkaaseen Rymättylään.
Rymättylä-seuran kotipesässä Aahollilla oli näet tarjolla Jyrki Vainion pilapiirrosten näyttely. Vainion kuvia näkee kolmesti viikossa Turun Sanomissa. Nyt niitä oli mahdollisuus katsella alkupeäisinä ja kehystettyinä Aahollin yläkerrassa. Olisi niitä sopinut ostaakin, mutta se homma jäi.
Hiukan yllätyksenä tuli se, että osuimme paikalle sopivasti kotiseutujuhlan alkuun. Jo tullessa väkeä istuskeli lankkupenkeillä vanhojen omenapuiden katvessa. Tasan klo 13 Erkki Hellman toivotti yleisön tervetulleeksi, sitten Leeni Mäkilä, ammattimuusikko, säesti laulujaan kitaralla. Me nautimme ja taputimme kiitokseksi.
Juhlapuheellaan yleisöä hauskutti luontoa vuosikymmeniä tutkinut Lennart Saari. Lintujen kantojen vaihteluista hän on havainnut hämmästyttäviä seikkoja aivan näiltä kuukausiltakin.
Puheen jälkeen Leeni jatkoi tovin musisointiaan, kunnes oli Sini Peltolan vuoro tarinoida. Lopuksi Seppo Kuustosen säestämänä laulettiin Varsinais-Suomen laulu. Olipa ylentävä kokemus, vaikkei minusta ääntä irronnutkaan.
Ihana kesäpäivä helli juhlaväkeä. Tunnin verran istuttiin pelkkänä yleisönä eikä liikahdettu tanssimaan, vaikka Leeni houkutteli ja tarjosi tilaisuuksia. Juontaja Lassi Lähteenmäki ja esiintyjät tuntuivat yhä olevan kiinteästi sidoksissa Rymättylään. Sikäläisiä juuria mekin, minä ja ystävä Kaarinasta, olemme ottaneet tavaksi vaalia vuosittain.
Koska Rymättylä liitettiin jo vuosia sitten Naantaliin, kävimme myös kaupungin rantalaiturilla. Ihmsiä oli paljon liikkeellä, aurikoiset penkit tyhjillään: oli kuuma! Tuntui viisaimmalta siirtyä takaisin Turun itäpuolelle omiin viilennettyihin huusholleihin.
Tänään iltapäivällä suunnistan uuteen koitokseen: on aika juhlia vanhimman tyttärentyttären esikoisen Hildan liittymistä nimiään myöten tuoreimmaksi vesaksi kahteen sukuun. Ja kun kerran koolla ollaan, juhlitaan saman tien isän valmistumista metsäalan maisteriksi Oslon yliopistosta. Silkkaa onnea, just nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti