Juhlasta juhlaan

Lauantai 20.7.2019 muistetaan Minnan ja Teemun hääpäivänä. Iloista nuorta joukkoa oli paikalla paljon, keski-ikäistäkin melkoisesti ja vanhimpana minä sitkeästi edustamassa muita jo väistyneitä isovanhempia.

Morsian on nuorin kolmesta tyttärentyttärestä. Sulhanen on jo kuusi vuotta pyörinyt minullekin tutuissa kuvioissa. Sokkotreffeistä alkanut taival on havaittu niin onnistuneeksi, että  hääjuhlassa riitti hymyjä joka suuntaan. Tanssi innosti kaikkia, jopa minä osallistuin. Hakuja sattui kohdalle useita. Kun tuli sellainen biisi, että naisia pöllähti parvi lattialle vapaasti pyörähtelemään, menin täysillä mukaan. Hauskan illan lopetin kuitenkin sopivasti isoäidin aikaan (!).

Niinpä sunnuntaiaamuna virtaa piisasi uuteen reissuun. Kaarinasta kaappasin mukaani ystävän ja yhdessä ajelimme kummallekin rakkaaseen Rymättylään.

 
Rymättylä-seuran kotipesässä Aahollilla oli näet tarjolla Jyrki Vainion pilapiirrosten näyttely. Vainion kuvia näkee kolmesti viikossa Turun Sanomissa. Nyt niitä oli mahdollisuus katsella alkupeäisinä ja kehystettyinä Aahollin yläkerrassa. Olisi niitä sopinut ostaakin, mutta se homma jäi.

Muutama hykerryttävä sote-kommentti oli valikoitunut näytteille. Jysäyttävimmäksi koin Aleppo-piirroksen. Viestiä ei tarvinnut arvailla.

Hiukan yllätyksenä tuli se, että osuimme paikalle sopivasti kotiseutujuhlan alkuun. Jo tullessa väkeä istuskeli lankkupenkeillä vanhojen omenapuiden katvessa. Tasan klo 13 Erkki Hellman toivotti yleisön tervetulleeksi, sitten Leeni Mäkilä, ammattimuusikko, säesti laulujaan kitaralla. Me nautimme ja taputimme kiitokseksi.

Juhlapuheellaan yleisöä hauskutti luontoa vuosikymmeniä tutkinut Lennart Saari. Lintujen kantojen vaihteluista hän on havainnut hämmästyttäviä seikkoja aivan näiltä kuukausiltakin.

Puheen jälkeen Leeni jatkoi tovin musisointiaan, kunnes oli Sini Peltolan vuoro tarinoida. Lopuksi Seppo Kuustosen säestämänä laulettiin Varsinais-Suomen laulu. Olipa ylentävä kokemus, vaikkei minusta ääntä irronnutkaan.

Ihana kesäpäivä helli juhlaväkeä. Tunnin verran istuttiin pelkkänä yleisönä eikä liikahdettu tanssimaan, vaikka Leeni houkutteli ja tarjosi tilaisuuksia. Juontaja Lassi Lähteenmäki ja esiintyjät tuntuivat yhä olevan kiinteästi sidoksissa Rymättylään. Sikäläisiä juuria mekin, minä ja ystävä Kaarinasta, olemme ottaneet tavaksi vaalia vuosittain.

 Koska Rymättylä liitettiin jo vuosia sitten Naantaliin, kävimme myös kaupungin rantalaiturilla. Ihmsiä oli paljon liikkeellä, aurikoiset penkit tyhjillään: oli kuuma! Tuntui viisaimmalta siirtyä takaisin Turun itäpuolelle omiin viilennettyihin huusholleihin.

Tänään iltapäivällä suunnistan uuteen koitokseen: on aika juhlia vanhimman tyttärentyttären esikoisen Hildan liittymistä nimiään myöten tuoreimmaksi vesaksi kahteen sukuun. Ja kun kerran koolla ollaan, juhlitaan saman tien isän valmistumista metsäalan maisteriksi Oslon yliopistosta. Silkkaa onnea, just nyt!

Vissi päivä taas

Näihin aikoihin joulukuussa ties kuinka monena vuonna tietty koulukaveriporukka on kokoontunut lounaalle Naantalin Trappiin. Osanottajia piisaa, sillä matka Helsingistä astikaan ei ole ylivoimainen este. Tällä kertaa pari pääkaupunkiseudulle asettunutta nappasi junakyydin Turkuun ja pääsi mukavasti Naantaliin, toinen minun kyydissäni.

Isohko kabinetti eteistilojen vieressä oli valmiina klo 14 ottamaan meidät vastaan. Tarkoitus oli nauttia ylen runsaista jouluherkuista. Koska oli mahdollista rajoittaa syömisensä lista-annokseen, muutama irrottautui perinteistä ja tilata napsautti pihvin. Mehevää! Mutta kuinka sitten kävikään?

Alkoi tehdä mieli jälkiruokaa. Muisteltiin lähellä koulua sijainnutta mainiota Mokonäkkiä ja sen jätskiluomuksia. Useimmiten rahaa oli niin vähän, että vähät lantit riittivät vain yhteen annokseen. Eipä hätää, kun saatiin kullekin oma lusikka. Kerran eräs satunnainen asiakas katseli tovin touhuamme ja ehdotti, että hänkin voisi tulla mukaan lusikkansa kanssa. Tuskin sentään tuli. Tänään taas - pitkästä aikaa - lankesin muhkeaan Melba-annokseen. Totta kai jakelin siitä auliisti lusikallisia kaikille, jotka ilmaantuivat ajoissa tyrkylle.

Yksi ihme jäi pötköttelemään auton takapenkille, kun olin vienyt kyydittäväni takaisin juna-asemalle. Hauskat jutut siivittivät ajelua niin, etten ihan tajunnut, kuinka isosti vanha koulukaveri tulikaan kiittäneeksi kyydistä. Kotona jännästä pakkauksesta ilmaantui pottu punaviiniä, Järvenpäässä hyväksi havaittua. Mistä lienee tekstiilipakkaus puukahvoin alkuisin? Suurkiitos koko komeudesta.

Näin se joulu tulla jolkottaa...

Lucian päivää Naantalissa

Perinteinen joululounas vanhojen koulukavereiden kesken nautittiin tänään Naantalin Trapissa. Hiljaista iltapäivää tunnelmallisessa ympäristössä vietti jokunen muukin asiakas. Meri häämöttää piharakennusten takana. Vastarannalla kohoaa Kultarannan komea graniittipytinki.

Joskus takavuosina jaksettiin innostua joululounaasta niin, että alkajaisiksi haahuiltiin pihassa ja viipyiltiin kodassa. Porontaljoin katetut penkit seinustoilla kutsuivat istumaan. Käteen ilmestyi höyryävä glögimuki, josta nenään tuoksahtivat kaikki tarpeelliset ainekset lisukkeineen. Mutta sattuipa  niinkin, että ilonpito nyrjähti, kun huomattiin, ettei pelkästään saatu kostuketta kurkkuun ja vauhtia juttuihin. Sade nääs oli päässyt pahan kerran kastelemaan taljat! Pikavauhtia hipsittiin pöksyt märkinä sisätilohin. Vaiva toki hellitti monivaiheisen aterian mittaan. Kokemus opetti: eipä ole enää aikoihin yritetty kotaan glögille.

Sinisen hetken koittaessa hyvästelin vanhat kamut. Trapin rappusilta sain vielä talteen kuvan Naantalin kuulusta kirkosta. Siellä moni lienee käynyt ainakin Naantalin musiikkijuhlien tapahtumissa alkukesästä. Nyt oli aivan hiljaista, mutta eilen 12 12 12 -päivänä tälläkin kirkolla oli nähty hääpareja. Elämä jatkuu...

Jouluruokaa tarjosi taas Naantalin Trappi

Vanhan koulukaveriporukan kesken perinteeksi on jo muodostunut kokoontua Naantaliin joulun alla ja paneutua kaikessa rauhassa Trapin herkkuihin. Tänään taas oli se päivä, jolloin parikymmentä nauruherkkää 'ei vielä ihan vanhaa' ehti kahdeksi paikalle. Isoin lounasruuhka oli silloin jo ohi. Mikä parasta: tarjolle oli kannettu uutta ja tuoretta syötävää. Viereinen hiukan tärähtänyt kuva aavistuttaa edes pikkuisen, mistä kaikesta oli varaa valita.

Lämpimiä ruokiakin oli yllin kyllin. Salaatteja tai jälkiruokia en edes yrittänyt kuvata, vaan pelkästään söin niitä. Mainittakoon, että puutalon pienten huoneiden kodikkuus aivan meren rannassa lisää erityisen aromin kaikkeen syötävään. Tämän aterian maukas runsaus mielessä alan pikku hiljaa valmistella omaa jouluani. Ruokaa tarjoan sopivassa määrin niille, jotka pöytääni istahtavat. Itse tiedän pääseväni aattoiltana tyttären valmistamalle ja kattamalle aterialle. Ei siis enää tietoakaan mistään joulukiireistä. Lupsakkaa joulunalusaikaa toivotan muillekin.

Eilen Emmaa

Hellepäivinä pysyy hikoilematta merituulissa. Turun puolessa merenrantoja riittää, niin että eilen valituksi tuli Naantali. Ruoka maistui Merisalin sisätiloissa, loppuilta ulkosalla vaikkakin suurimman osan katon alla. Onnistuin näet saamaan liput Muumimaailman Emma-teatteriin, jossa Turun Linnateatteri esittää farssejaan jo ties kuinka monetta kesää. Tällä kertaa menossa on mukaelma Seitsemästä veljeksestä.

Kurkin ennen alkua, mitä näyttämöllä touhutaan: siellähän neljä sankaria verrytteli ja availi ääntään hiukan muumiväen tapaisissa trikoissa. Ja kyllä kaikkea mahdollista kuntoa kysyttiin, kun itse esitys syöksähti käyntiin monisataisen katsojajoukon edessä. Ihmeelliseltä tuntuu, miten miehet jaksavat ja kykenevät salamana muuntumaan toiseksi ja taas takaisin. Pakko niille on sattua mokia, vaikka ainakaan minä en huomannut edes yhtään epätarkkuutta.

Sen sijaan mietin itseäni, kun en oikein jaksa innostua nähdyn tapaisesta hulvattomuudesta. Kekseliästä, taitavaa, nerokastakin, mutta, mutta - ettei vaan ikä painais meikäläistä katsojaa... Ja aina on näitä NIIN KIVOJA näkymiä! Kuvitella, mitä paljastuikaan vihtojen takaa! Ihan kelpo vehkeitä, sanoisin näin silminnäkijän arviona.

On puuta, on!

Tuulikki kommentoi eilistä souvijuttua omalla mallikkaalla klapimuistollaan. Siinä tuli oiva vinkki vastaisen varalle, jotta antinsa saisi myös näyttämään hyvältä. Joku muuten oli kipannut tämän päiväisen juhlapaikan portin pieleen tuhdin klapikasan. Ehkä antaja oli osannut taikoa jotakin hauskaa ojennettavaksi myös juhlittavan käteen. Me vanhat koulukaverit sen sijaan toimme kuka minkäkinlaisen satsin pyydettyä arvotavaraa.

Minä en eilisessä tohinassa älynnyt paneutua paketointiin muuten kuin sen verran, että puut sai tungetuksi autoon pahemmitta sotkuitta. Kuvasta huomaan itsekin, että hankkimani totisen mustat jätesäkit edustavat pohjanoteerausta kaikkien kääröjen joukossa. Onneksi sentään kolmesta säkistä löytyy ihan muuta kuin pelkkää silkkoa: kuivat, komeat koivuklapit näyttävät voimansa, kunhan pääsevät takkaan ja syttyvät täyteen roihuun.

Oman rannan vesi vilvoittaa, jos saunan jälkeen vielä takkatuli alkaa liikaa kuumottaa. Syntymäpäivän sankarittaren passaa edelleen nautiskella kesäolostaan Naantalin Nunnalahden rannalla, niin kuin hän on saanut tehdä kaikki elämänsä vuodet. Oi onnea, oi autuutta - ja paljon lisää hyviä vuosia!