Yllätyskutsu ilmaantui puhelimeen vanhan juhannuksen aatonaattona. Poika soitti ja viestitti, kun ei heti kuultu puhelimen yrityksiä yhteydenottoon. Kutsui veneretkelle Naantaliin. No, tottahan kutsua noudatettiin. Eilen 24.6. olisi ollut juhannusaatto vanhan kalenterin mukaan. Eipä sellaista ole enää vuosiin noudatettu eikä asiaa mitenkään muisteltu, kun isolla veneellä mennä huristeltiin Ruissalosta Naantaliin.
Miniä toimii kansimiehistönä. On köysien irrottamista ja pakkaaamista, on lepuuttajien siirtelyä. Leppoisassa kelissä hommat sujuvat tuskitta. Kovissa tuulissa on toisin. Silti vain kerran ketterän kohdalle on osunut kylmä kylpy.
Turun moottorivenekerholaisten marina sijaitsee aivan Ruissalon kylpylähotellin tuntumassa. Nopeusrajoitusta noudattaen marinasta lähdetään hitaasti, kunnes...
päästään Airistolle... Sitten mennään eikä meinata.
Ei aikaakaan, kun oltiin jo perillä. Tullessa Luonnonmaa tuli kierretyksi.
Tuohon rakoon oli määrä osua. Ja lopulta osuttiin, vaikka tuuli painoi paatin kyljestä kohti naapuria. Purjeenveneen omistaja oli paikalla ja ryhtyi avustamaan tönimällä. Lopulta mies hyppäsi laiturille vetämään käsin köysistä. Hetkeä aikaisemmin hän kuulemma oli ollut itse samoissa vaikeuksissa. Semmoista lienee usein. On hyvä ottaa vastaan apua ja myös antaa sitä tarvittaessa. Näin kunnon venekansalainen toimii.
Naantalin vierassatama on niin iso, että sinne on palkattu parkkiavustaja. Virka-asuun pukeutunut mies saapui eilen pienellä kumiveneellä neuvomaan, mihin tulijan sopii tähdätä.
Rantaan päästyä ei tarvinnut kauas askeltaa, kun jo löytyi ravintoloita rivissä, yksi mielestäni ihan uusi.
Trapin pihalle päädyttiin markiisin suojiin. Väkeä tuli ja meni. Henkilökunnalla piti kiirettä. Ei mitään helppoa hommaa helteellä. Ajan oloon saatiin, mitä tilattiin, ja oltiin suht koht tyytyväisiä. Ilokseni treffasin tuttuja. Unohtui vallan, ettei pitäisi tunkea lähietäisyydelle, kun halattiin ihan niin kuin ennen vanhaan. Tiedä sitten, miltä riemu näytti koronaviruksia tarkasti varovien mielestä.
Tärkeiden tuttujen tapaamista oli hauska myös seurata syrjästä, kun veneen aiemmat omistajat olivat kiinni samassa laiturissa. Heille sopi esitellä erinäisiä talven mittaan toteutettuja teknisiä uudistuksia. Kuultiin, että Espanjassa vakituisesti asuva pariskunta nauttii jonkin aikaa olostaan Suomessa päästyään sikäläisestä karanteenista. Isona lohtuna lienee entistä vielä paljon isompi vene, melkeinpä pienen mittakaavan loistoristeilijä. Rannalta sitä tovi tirkisteltiin.
Kaikessa nähdyssä ja koetussa riittää mökkiläisille sulateltavaa.
Näkemiin Naantali!
😎😎
Kiitos ihanasta retkestä Ilkalle ja Suskulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti