Ajan oloon jokin virityksistä vinksahti. Ääni sortui sotkuiseksi varsinkin uutisten haastatteluosuuksissa, lopulta myös radio-ohjelmia kuunnellessa. Epäilin, että yli kymmenvuotiaat laitteet ovat niin entisiä, että joutavat kierrätykseen. Onneksi poikani vaimonsa kanssa, IT-ammattilaisia molemmat, kävi moikkaamassa ja sai minut älyämään, kuinka hulluja suunnittelin. Hänen mielestään kierrätyskeskuksen ukkeleille olisi koittanut ansiottomasti juhlapäivä, jos minunlaiseni mummeli olisi heivannut hienon äänentoistosysteemin huushollistaan kierrätykseen. Saman tien poika otti ja tutki verkosta, mitä laitteet nyt maksavat. Silloin ällistyin minäkin. Olisi sittenkin käytävä läpi jokainen osa piuhoineen. Ja sellaiseen hommaan minusta ei ole. En myöskään ruvennut mistään kyselemään palvelua.
Kävi näet niin hyvin, että taas hätiin hyppäsi VV, joka vuosia sitten näki vaivaa löytääkseen minun kotini sisustukseen sopivat kaiuttimet eikä mitään kolhoja torneja. Itse teetin medialaitteita varten kaapiston osaavien ihmisten avulla. Kiitokset Ulla ja Mattias Ingmanille (Ingman Design) sekä Avestia-kalustefirman suunnittelijalle. Kaapistossa otettiin huomioon sekä katseluetäisyys että digiboxien, virittimien, soittimien ja niiden vaatimien piuhojen piilottaminen sivukaappiin. Laatikoista löytyy tilaa lisätarvikkeille sekä CD- ja DVD-levyille.
Tänä syksynä tuskastuminen tukkoiseen Bose-äänentoistoon herätti ajatuksen uusia koko systeemi. Hinkua lisäsi kuvitelma, että voisin katsella ja näyttää kuvia älytelkkarin ruudulta, jolle ne siirtyisivät verkon kautta tietokoneen kovalevyltä. Vielä ajankohtaisempikin toive minulla oli, sillä hyvissä ajoin sain kutsun seurata 6.11.2020 vanhimman tyttärentyttären väitöstilaisuutta via Zoom. Koronaviruksen leviämisuhan takia henkilökohtaisesti paikalla Oslossa ei liene montakaan ihmistä, eivät edes vastaväittäjät. Pelataan etäyhteyksin. Zoom odottaa käyttövalmiina tietokoneen ruudulla, samoin väitöskirja PDF-tiedostona.
Hetken ehdin toivoa, että VV ja hänen poikansa, IT-asiantuntija, ratkaisisivat, saisiko älytelkkariin Zoomin. Poika oli se, joka tutki huolellisesti tarjonnan ja päätyi LG-merkkiseen. Isä peesasi. Molemmat ostivat itselleen LG:n UHD-telkkarin ja oppivat sitä käyttämään. Mutta Zoom-yhteyttä ei löytynyt. Silti hankin samanmerkkisen upeaa kuvaa tarjoilevan uutuuden. Ihmeekseni 43-tuumainen LG maksoi paljon vähemmän kuin Samsung aikoinaan. Varsinainen bonus on tämä: VV, vaativassa tuotekehittelytyössä kouliintunut sähköinsinööri, tekniikan lisensiaatti, otti asiakseen irrottaa Bosen piuhat ja kytkeä ne uudestaan. Päivässä viritykset ja synkronointi telkkariin hoituivat. Nyt sekä kuva että äänet ovat mitä parhaita. Ja minä ymmärsin hävetä ehdotustani viedä koko hoito kierrätykseen.
Purkamisella aloitettiin.
Vai alkoiko homma sittenkin kaavioiden tutkimisella ja piuhojen paikkojen kirjaamisella? Seurasin hissuksiin sivusta ja napsin kuvia.
Parasta oli olla kyselemättä ja kommentoimatta. Ruokaa, kahvia ynnä muuta suuhun pantavaa toki tarjoilin sopivin välein.
Testaus meneillään: UHD-kuva oli jo nähty paljon paremmaksi kuin entisen telkkarin harmahtavaksi väsynyt kuva. Ääni ei enää sortunut ja sen sävytkin saatiin kohdalleen.
Ei aikaakaan, kun jo töllötettiin odotettua Daniel Olinin keskustelua Mårten Mickosin kanssa. Olin saanut siitä suosituksia, joita ilmankin olisin ohjelman katsonut, sillä se kuuluu vakituisesti tallentamiini.
Mickos on se kansainvälisesti tunnettu suomalaisinsinööri, joka on pitkään työskennellyt "valkohattuhackerina" torjumassa digitaalisen maailman rikollisia puuhia. Tottahan myös VV on pitkään tiennyt miehen ja arvostanut hänen työtään, onpa opastanut minutkin erottamaan hackerit crackereista. Myös verkkoturvallisuuden päivitykset ja uudistukset ovat tulleet ajallaan hoidetuiksi molempien laitteissa.
Siistiltä näyttää, kun kaikki piuhat ovat piilossa, laatikot paikoillaan eikä ovi retkota avoimena.
Kapuloita tarvitsen edelleen neljä. Bosen kapulalla ohjaan äänen tulemaan telkkarista, soittimelta tai radiosta. LG-kapulalla valitsen, katsonko Live-TVtä vai soittimen kautta DVDtä. Eniten käytän sitä Elisa Viihteelle luotua väylää, jolta näen yhtä lailla suorat TV-ohjelmat kuin tallenteet. Tässä puuhassa Elisa Viihteen oma kapula on välttämätön. Aamun puolituntisia jumppahetkiä varten viritän Samsung-kapulalla CD- ja DVD-soittimen, lisään sopivan DVD-levyn paikkaansa, tarkistan äänen tulon ja annan palaa.
Näin isän päivän kynnyksellä muistelen ja kiitän mainioita, avuliaita miehiä matkan varrelta. Edesmennyt aviomieheni hankki 1980-luvun alussa perheeseen ensimmäisen tietokoneen osittain siksi, että saisin helpotusta isoon kirjoitusurakkaani. Harppaus sähkökirjoituskoneelta tekstiä käsittelemään ensin WordStarilla, sitten yhä kehittyneemmillä ohjelmilla on tehnyt minusta melko näppärän tietokoneella toimijan. Meillä kotona uudet konehankinnat seurasivat markkinoiden tarjontaa. Tarvitsihan konstruktööri ja talonrakennustekniikan professori asialliset työvälineet itsekin. Monesti sain käyttööni häneltä vanhaksi jääneen laitteen omalle työpöydälleni. Mukana seurasi opastus ja tukipalvelu, eikä kumpaakaan tarvinnut anella. Viimeisinä aikoinaan lihassairauden edetessä hän itse pystyi yhä jatkamaan suunnittelutöitään opettelemalla auto-CAD-ohjelmakokonaisuuden sujuvaksi käyttäjäksi.
Mieleen muistuu myös, kuinka hyvien ystävien autotallista aukeaa ovi nurkkaukseen, joka on nimetty Ripsun pajaksi. Sinne perhekunnasta jokainen vie korjausta tarvitsevan tavaran tai ilmoittaa asiasta. Aulis palvelu kuuluu olevan erinomaista. Siksi toiseksi Ripsu on isänä ja isoisänä tuottanut runsaasti muutakin hyvää niin perheelleen kuin sisaruksilleen.
Mökkinaapurissa asui muutaman vuoden sähköalan yrittäjä. Hän hankki itselleen mönkijän ja rupesi huoltamaan mökkitietä: lanasi ja talvella kolasi. Monesti hän oli putsannut lumesta naapurinsakin pihan, ihan pyytämättä. Kerran hän tuli pyynnöstä lumikolan kanssa, kun autokatosta painoi liika lumi. Yksin en jaksanut putsata kaikkea lunta, eikä VV selviä korkeilla paikoilla työkykyisenä. Silloin poikani ikäinen naapuri toimi oivana apuna.
Ilokseni olen muutaman kerran voinut auttaa, kun VV - radioharrastaja kouluvuosista asti - on viritellyt antennejaan mökillä. Näyttävin kerta oli jokin kesäinen saunailta vuosia sitten. En pannut hanttiin katolle kiipeämistä, vaikka olin jo yöpaidassa - ja homma hoitui!
Kiitokset ja terveiset myös niille mökkinaapureille, paikkakunnan vakituisille asukkaille, joilta heltiää apua aina tarvittaessa. Sovittuna talvipestinä hoituu lumenauraus. Tilapäistä raivaussahalla tehtävää "perämetsän" siivousta on järjestynyt ja järjestyy, kun aihetta ilmenee. On saatu kävelyseuraa ja opastusta vaihteleviin reitteihin, peurapolkuihin, paikkakunnan susiin... On myös kuultu mökkilammen syntyvaiheista silminäkijäkertomuksia. Hyvä kuvio jatkukoon!
Nyt kuitenkin hoksottimet viritetään huomispäiväiseen Zoom-välitteiseen väitökseen. Koska sitä seurataan tässä huushollissa tietokoneen näytöltä, vielä lisäkiitos siitä, että VV:n ehdotuksesta aikoinaan ostin riittävän ison ViewSonicin. Pojalleni kiitokset erinomaisesta ammattitasoisesta tietokoneesta, joka aikansa toimi Aveso-firmassa palvelimena, siirtyi sitten eläkkeelle ja päätyi hiukan muunneltuna minun käyttööni.
Tuoreimman kiitoksen kohde, taloyhtiön huoltomies ja 9-vuotiaan pojan isä, tupsahti hälytettynä hätiin parin vian takia. Hyvässä lykyssä kumpikin on korjattavissa vielä tänään. Kiitos nopeasta toiminnasta taas kerran!
Hyvää isänpäivää💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti