Kuin silloin ennen...

 Ulkoiluun suotuisat säät houkuttelevat etsimään lähitienoilta kelpo kävlyreittejä. Yksi sellainen löytyy Turun Kuralasta ja siellä sijaitsevasta Kylämäestä. Se on aivan erityinen helmi, jonka säilymisen takaa muinaismuistolakiin perustuva suojelu. Alueelta on löytynyt rautakautisia ja sitäkin vanhempia kalmistoja sekä merkkejä asumuksista. Kasvavat kivitaloalueet ympäröivät Kylämäkeä, mutta sen kaikki 27 rakennusta seisovat yhä hyväkuntoisina omassa rauhassaan. Aika on pysäytetty 1950-luvulle. 

Tämän tästä on tullut kuljetuksi Kylämäen sivuitse autokyydillä. Valtatie 10 ja myös Jaanintie kohisevat aivan museoalueen vieressä. Ikiaikainen Hämeen Härkätie on kulkenut osittain valtatien reittiä. Monet sukupolvet ovat jättäneet jälkiä näillä main Aurajoen ja Jaaninojan partaille.

 Perinnetie kaartaa kultturimaisemaa. Tervakot ja tädykkeet kukkivat valtoimenaan, voikukat levittivät auliisti siemenhyötyviään.

 

Mullikat olivat aloittaneet maisemanhoitohommansa. Ne laidunsivat verkkaisesti, kunnes yksi suuntasi laitumen nurkkaukseen kaiketi suolaa nuollakseen. Muu lauma seurasi letkana. Lehmien pito loppui joitakin vuosia sitten, kun luomumaitoon oli jostakin päässyt Ehec-bakteereja ja tinkimaidon myynti navetasta kiellettiin.

Pian sama porukka makaili märehtien laitumen toisessa nurkassa .

 

Kierroksen varrella nähtiin hirsirakenteisia ulkorakennuksia, joiden pärekattoja uusittiin. Aitta oli jo valmiina, iso rakennus yhä kesken.

 Asuinrakennusten tuntumassa talousrakennuksissa ei näkynyt enää päreitä katoilla, mutta valtava pärehöylä oli esillä. Myös monia maataloustyökaluja oli näkösällä.

 

Kymmeneltä asuintaloihin pääsi sisälle. Entisen Iso-Kohmon tilan päärakennuksessa oli jo meneillään lauantaiseen tapaan taikinan alustus. Valmiita pullia ei kuulemma myydä, vaan ne on tarkoitettu henkilökunnalle. Siivoamisen merkkinä netistä löytyneessä kuvassa näkyy tuulettuvia mattoja.

 

Hyvin syttynyttä tulta hellassa piti ihmetellä sen verran, että otin kuvan. Isossa keittiössä oli oman aikansa uutuutena muun muassa astiakaappiin asennettu kuivatusritilä. Arki- ja pyhäastioille oli varattu tarkasti omat paikkansa. Kaikki muutkin tarvikkeet olivat mallikkaassa järjestyksessä.

Aikoinaan talon vanhin poika on nukkunut kuvan hetekassa. Sisustus kasveineen kuin ennen vanhaan. Kaikkiin huoneisiin ja niiden kaappeihin pääsi kurkistamaan. 

 Iso-Kohmon lähinaapurissa sijaitsee Vähä-Rasin päärakennus, jossa nykyisin toimii Omena ja kaneli -kahvila. Sieltä voi ostaa leivonnaisia sekä jäätelöä myös annoksittain. Lounasruokaakin sai, minkä jälkeen kelpasi Melba-jäätelöannos kuin kouluvuosieni muistona Turun keskustan jäätelöbaareista. Ateria tarjoiltiin ulkopöytään kiireitä valittelematta, vaikka koulujen päättäjäisten takia tahdyt tilaukset sitoivat keittiöväkeä.

 

Perinnetietä uudestaan kulkemalla näkymä ihastutti yhä niin, että kuva piti ottaa. Nautakarjan laidun kuvassa vasemmalla hohtaa valkoisena siementävistä voikukista.

Entisessä navetassa (?) toteutetaan työnäytöksiä. Päivän ohjelmana oli valmistaa paperia kasveista. Henkilökuntaan kuuluvat odottivat 50-luvun leningeissään työn taitajaa saapuvaksi. Kuivia ja liotettuja kasveja sekä prässejä nähtiin, koko prosessi jäi katsomatta.  Naiset kertoivat, että heille on omin mitoin tehty asut erilaisiin töihin. Aitoa vaikutelmaa tosin häiritsee maski naamalla.

 Kylämäki-retki saakoon jatkoa. Melko äskettäin näet Aurajoen rannasta on kaivettu esiin Ristimäen kirkon jäänteitä. Ne on määritetty Suomen vanhimmiksi. Sellaista ihmettä katsomaan on tarkoitus mennä lähiaikoina yhdessä alakerran emännän kanssa. Hänellä on näet alan harrastajana ja kotiseutuneuvoksena tietoa kaivauksista.

Hulppeissa maisemissa Aurajoen tuntumassa elellään! Onneksi tuli pysähdytyksi Kylämäkeen niin, että sinne osaa mennä uudestaan kävelemään ja lounaalle. Museotietämyksen kartuttamiselle esimerkiksi jouluna voi varata omat käyntikertansa. Silloin ehkä joulukaktus tarjoaa sisätiloissa yhtä upeita kukintoja kuin alkukesän syreeni heti tuloportin pielessä.