Leikkipuisto tehokäytössä

 

Mikä onni, että asuintaloni pihasta on suora yhteys Hyvättyläntien leikkipuistoon. Juhannusaattona saimme paikan lähes yksityiskäyttöön, sillä muut ihmiset olivat kaikonneet kuka minnekin. Olin näet kutsunut keskimmäisen tyttärentyttären perheineen piknikille Lietoon. Kotona minulla ei enää ole lelun lelua, joten kunnan leikkipuisto ja hyvä sää tarjosivat kelpo puitteet tapaamiseen. Emmalla ja Otolla oli tilaa testailla melko uusia välineitä. Liedon kunta näet kunnosti paikan perusteellisesti parisen vuotta sitten, mistä suurkiitos kunnalle.

Erityisesti linna kutsui valloitusyrityksiin. Siinä riitti kiinnostavia kiipeily- ja liukumisreittejä. Ne sopivat myös kolmivuotiaalle, kun vähän vahdittiin vieressä. Lähes viisivuotias Emma selvisi omin neuvoin.

 

Pöytä penkkeineen tarjosi mukavan paikan levitellä tarjolle eväitä. Kuvan tilanteessa niitä on jo syöty. Lasten vanhemmat nauttivat olostaan hetken kaksistaan ja seuraavat silmä tarkkana, kuinka jälkikasvu kokeilee lähivälineitä kahden vanhuksen seurassa.
 

 Otto sai keinukaverin Heikistä, 80, joka ei mahtunut hätäisesti otettuun videonpätkään.

Puiston puut tarjoavat jo nykykoossaan suojaa liialta porotukselta. Pari auringosta nauttivaa näkyi etsiytyneen varjottomaan paikkaan omiin oloihinsa loitolle leikkipaikoista. Arto Sipisen suunnittelema kunnantalo levittelee selkäpuoltaan tekokummun tuntumassa. Se on luotu entisen papupellon tilalle.

 Alakerran emäntä, paikallinen kotiseutuneuvos, varmisti, että tekokummun ruusutarha perustettiin ensi alkuun  lahjoitusruusuin. Muun muassa sukuseurat kustansivat oman nimikkoruusunsa. Kaikki nimikyltit ovat jo hävinneet eikä alkuperäisistä pensaista ole kuin rippeet jäljellä. Mutta kunnan toimin uusia ruusuja on saatu tilalle.

Käytiin nais- ja lapsivoimin ihailemassa ruusuja sekä tutkimassa kivipaatta kummun korkeimmalla kohtaa. Se on isänmaata puolustaneiden muistomerkki, joka sopi eilen juhannusaattona panna merkille. Olihan jatkosodan alkamisesta 25.6.1941 kulunut 80 vuotta.

Muistomerkiltä olisi voinut kävellä suosittuun liikennepuistoon, jossa on muun muassa Paputie entisen papupellon muistona. Volttitie puolestaan muistuttaa sähköpömpelistä, joka sai lähteä lasten liikennepuiston tieltä. Sinne voidaan suunnistaa joskus toiste. Eilen käännyimme kukkivien ruusujen sivuitse kohti vetokiikkua. Monesti lenkillä kulkiessa olen katsellut, kuinka innokkaasti lapset heijaavat itseään. Tositoimiin pääsivät myös Emma ja Otto äitinsä avustamina.

 

Kaikista kohteista ei jäänyt talteen kuvia. Jännästä verkosta ja monipuolisesti askeltamista harjoittavasta laitteesta hoksasin napata kuvan tehokäytössä.

Alemman kuvan laitteen kupeita sormeilin itse vielä tämän aamun lenkillä. Heikiltä kuulin, kuinka lapset olivat innokkasti näpränneet seinämien liikkuvia osia.

 Täytyy oikein huokaista syvään, että onpa meillä mainio leikkipuisto! Kelpaa Kirkkonummelta poiketa toistekin isomummun luo. Täällä pääsee etäällä autoista tutkimaan lapsille kehiteltyjä laitteita. Kokonaan testaamatta on vielä liikennepuisto.

Saakoon myös kunnan puutarhuri ihailevat terveiset. Kaikille muillekin lähetän terveisiä. Olkoon juhannuksen jälkeinen kesä täynnä mukavia puuhia ja ihmisten tapaamisia ilman koronapeikkoa!