Moni kohtaus toistuu Jim Jarmuschin elokuvassa Paterson (2016), kuten tyyni herääminen ennen kuutta vaimon viereltä. Vaimo kertoo onnellisesta unestaan, jossa hänellä oli kaksosvauvat. Mies kuuntelee, myötäilee ja sanoo, että kummallakin olisi oma vauvansa. Vaimo, Laura, jatkaa uniaan.
Mies ottaa siististi viikatut vaatteet tuolilta mukaan, menee keittiöön, syö aamumuroja pikku kiposta, lähtee töihin. Hetken verran sormissa pyörii sinivalkoinen tulitikkuaski, jonka kansiteksti tuo mieleen megafonin paisuttaman äänen. Tikuista irtoaa asiaa, kuten myöhemmin monista satunnaista yksityiskohdista.
Vaimon varustama eväsboksi heiluu kädessä, kun Paterson samannimisestä New Jerseyn pikkukaupungista kävelee tyynesti työhönsä varikolle ja käynnistää bussinsa.
Tuttu reitti toistuu päivästä toiseen, mikä sopii tälle kuskille. Hän huomaa kaksosia siellä täällä päivän mittaan. Matkustajat juttelevat keskenään. Paterson panee merkille repliikkejä, joista käy ilmi ihmistyyppi oman tarinansa toimijana. Kuskin lempeä hymy tarttuu. Taukojen aikana Paterson kaivaa esiin muistikirjansa, johon ilmestyy sanoja alkuiduksi pikku hiljaa kehkeytyvälle runolle. Kauniisti kirjoitettua tekstiä ilmestyy kuvaruutuun kuin Patersonin ajatusten kuvajaisena.
Aamuyhdeksän aikoihin vilkaistaan kelloa. Loppupäivä sujuu tuttua rataansa kelloon katsomatta, kunnes vuoro päättyy. Katsoja kävelee Patersonin kanssa kotiin, jossa sievä vaimo on jatkanut kodin somistamista mustavalkoisin kuvioin.
Käy ilmi, että Lauralla on kunnianhimoa. Hän toivoo miehen julkaisevan runojaan, joista ei edes ole kopiota tallessa. Mies ei liikahda Lauran toivomalla tavalla, vaan jatkaa omaan tapaansa. Niinpä Laura tarttuu toimeen ja sanoo tähtäävänsä kuuluisaksi kantrilaulajaksi. Hän ostaa mustavalkoisen kitaran ja yrittelee oppaiden avulla soittamista. Kuppikakkujen teossa hän pääsee nopeammin vauhtiin ja saa myydyksi kaikki leipomuksensa paikallisella tuotetorilla. Saadut rahat hän sijoittaa yhteiseen ravintola-ateriaan ja elokuvissa käyntiin.
Pariskunnan yhteiseloa ryydittää Lauran englanninbuldoggi Marvin. Se lähtee Patersonin kanssa iltalenkille, jonka määräkohde on paikallinen pubi. Siellä tarina karttuu kiehtovilla tyypeillä, joiden kaikkien kanssa Paterson tulee hyvin juttuun. Marvin odottaa ulkona. Sitä ei kukaan varasta, vaikka koiran saisi helposti viedyksi, mikä sopisi Patersonille. Turha toivo. Marvin odottaa pubin ulkopuolella, kunnes Paterson tulee ulos ja palaillaan kotiin.
Kahden uroksen välinen kilpailu Laurasta kulminoituu pariskunnan leffailtana. Patersonilta on jäänyt muistikirja sohvalle koiran ulottuville. Marvin ei jätä tilaisuutta käyttämättä, vaan tekee selvää Patersonin runoista. Kotiin tullessa paperisilppu lattialla järkyttää enemmän Lauraa kuin itseään runoilijaa.
Kerran tuttua vesiputousta katsellessaan paikalle ilmestyy mies, joka kysyy, sopiiko istua samalle penkille. Jutellaan runoista ja runoilijoista. Käy ilmi, että vieras palaa seuraavana päivänä kotiinsa Osakaan. Yllättäen hän antaa Patersonille lahjaksi tyhjän vihon ja sanoo, että joskus tyhjä sivu tarjoaa eniten mahdollisuuksia. "Ahaa" jää kaikumaan, kun runoilija Osakasta poistuu. Ja kas, Patersoni kaivaa taskustaan kynän: sanat alkavat taas virrata paperille. Bussikuski Patersonin ilme kirkastuu. Hän on kuin onkin runoilija, vaikkei myöntänyt sitä Osakan miehelle.
Mitä ajattelen elokuvasta? Meitä oli kaksi nauttimassa leffan hiljaisesta menosta. Aiheita jutteluun piisasi pitkään. Yksityiskohtia perattiin, pintaa syvemmälle pyrittiin ja aavisteltiin jotakin samaa kuin perinteisissä japanilaisissa tanka-runoissa.
Teemu Laaksonen pohtii Yle Teeman sivuilla ilmestyneessä Patersonin esittelyssä, voiko elokuva olla runo. Juttu tarjoaa monta varteenotettavaa pointtia elokuvan katseluun, vaikkei sitä enää löydy Teemalta. Onneksi olin sen aikanaan tallentanut.
Arvosteluista suosittelen varsinkin Film-o-holicin juttua, josta löytyy tietoja leffasta näyttelijöineen. Loppuun on liitetty elokuvan virallinen traileri. Ohjaajan Jim Jarmuschin kuvan liitän loppuun kiitoksena häneltä katsottavaksi saadusta erikoislaatuisesta leffasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti