Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveyskeskus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveyskeskus. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. lokakuuta 2021

Hyvässä hoidossa

 

 


Tutuksi on tullut reitti Turun yliopistollisen keskussairaalan T-yksikköön ja sen sydänpolille. Kolmisen vuotta sitten minulle ensimmäistä kertaa ehdotettiin tahdistinta sydämeen. Nyt hanke on toteutunut.

Tiistaina näet koitti se hetki, jolloin aamulla varhain marssin toimenpiteeseen. Kokemus kannustaa jakamaan tuntoja, sillä myönteiset vaikutukset tuntuvat jo. Nukkuminen onnistuu! Syke ei enää putoa liian alas. Viime kuukausina opin, että alle 40:n syke sysäsi usein käyntiin eteisvärinän. Ja mokoman sivuilmiö juoksutti vessassa alvariinsa, mikä häiritsi pahasti nukkumisia. Parin tunnin yöunilla piti pärjäillä, kun enempää ei monesti ollut tarjolla.

Muistelen nyt hymyssä suin sairaalareissua. Huolenpidosta nautin joka käänteessä. Sain valita sängyn tai säädettävän lepotuolin. Tuoli sopi minulle hyvin. Siitä tulisi majapaikkani toimenpiteen jälkeen. Kipeän polven takia minusta ei ollut rivakasti kävelemään, joten pyörätuoli sujahti istuttavakseni ykskaks. Ja sitten mentiin vauhdikkaasti hoitajan työntäessä pitkin käytäviä. 


 Melkoinen ryhmä hoitajia, kaikki naisia, otti minut vastaan asianmukaisessa huoneessa ja ryhtyi valmistelemaan toimenpiteeseen. Suuri kuvaruutu sijaitsi potilaspritsin tuntumassa. Jonkinlainen teltta ilmestyi ylleni. Oikealle jätettiin aukko, josta usein näkyi kurkistavan yksi ja sama tummatukkainen hymyilevä hoitaja. Paljon muuta en nähnytkään. Mutta kuulin hääräämisen ääniä. Sain tipan käteeni ja ties kuinka monta lätkää sinne tänne yläkroppaani. Olo oli aivan mainio.

Hommissa tuntui olevan tarkka järjestys, koska yksi hoitajista tokaisi, ettei ole vielä valmis, vaikka hän on partiolainen. Lääkäri kävi moikkaamassa ja kertoi nimekseen Helena. Vielä tovi, niin alkoi puuduttaminen ja lääkärin varsinainen urakka. Sen kuluessa minulta kyseltiin kuulumisia. Itse utelin, onko meneillään koulutus, kun jalkopäässä kaksi ihmistä puheli kuin opetustilanteessa. Oikein päättelin, sillä vastaaja kertoi, että heidän on jatkuvasti perehdyttävä uusiin kojeisiin ja ohjelmiin. 

Tutuksi jo tullut hoitaja kurkisteli tavan takaa naamaani varmistaakseen, että olin tajuissani. Olisivat mielellään kuunnelleet minun vaikka tarinoivan, mutta eipä irronnut.

Reissu toimenpidehuoneeseen kesti kaikkiaan pari tuntia. Pyörätuolikyydillä viiletin takaisin tarkkailuun, jossa tapasin saman hoitajan kuin tullessani. Hän kysäisi leppeästi, maistuisiko minulle aamukahvi. Toki maistui. Sain myös tuoremehua ja juustoa leipäviipaleella. Aamutuimaan kaikki syömiset olikin pitänyt jättää. Vain puoli lasillista vettä sallittiin ennen H-hetkeä. 

Ei aikaakaan, kun jo tarjoiltiin kelpo lounasruokaa. Sekin maistui mukavan tuolin pystyasennossa. Aterian jälkeen oikaisin tuolin, ja uni maittoi ylleni levitetyn lämpöpeiton alla.

Verhojen takana pötkötti sängyissä pari muuta potilasta. Emme jutelleet keskenämme. Iltapäivän alussa paikalle saapui Sydänliiton edustaja kertomaan, mihin kaikkeen toimintaan olisin tervetullut. Myös vertaistukea olisi tarjolla. Lupasin liittyä Liedossa Härkätien sydänyhdistykseen. Sain yhteystiedot saman tien. 

Tuttu hoitaja jakeli olennaista tietoa haavanhoidosta ja avasi minulle myös Tahdistinpotilaan digihoitopolun. Reitti tupsahti jo sähköpostiini, mutta vaatii vielä rekisteröitymisen. Terveyskylä.fi-sivustolta kannattaa etsiä tietoja muun muassa tahdistimen asennuksesta. Vielä jykevämmän kuvan siitä saa tästä videosta.

Kiitin hoitoryhmää heti, kun minut autettiin ylös toimenpidepöydältä. Olen aivan otettu, että meillä Suomessa saa näin laadukasta verovaroin kustannettua hoitoa upeissa tiloissa. En ole narissut enkä narise veroprosenteistani, vaan kiitän koko julkista systeemiä. Kotikunnan terveyskeskukseen varaan ajan ensi viikon perjantaille, jolloin tikit poistetaan. Laboratoriopalveluita, jotka ovat osa TYKS-Labia, nautin jo ennen operaatiota omassa terveyskeskuksessa. Homma tosiaan toimii.

Yksi murhe vielä on: polven nivelrikko ärtyi pahaksi juuri ennen sydänasian hoitamista. Viritykset Coxaan ovat voimassa, mutta voivat toteutua aikaisintaan ensi helmikuussa, kunnes sydämeen asennetut johdot ovat ehtineet kunnolla kiinnittyä. Nyt pitää keksiä konstit, jolla särkevä polvi asettuu riittävästi. Apua tähän olen etsinyt ja saanut paikkakunnan Mehiläisestä sekä eräältä fysioterapeutilta. Terveyskeskusta en enää rasita polvihommalla.




tiistai 4. helmikuuta 2014

Paisuu, paisuu, kunnes...

Eräänä aamuna kuukausi sitten tuntui kuin olisin nukkunut kiven päällä. Omin neuvoin olon alkusyy ei selvinnyt, koska selässäni ei ole silmiä varsinkaan vasemman lapaluun alla. Jumppakavereilta vihdoin kuulin, että selästä paistoi iso, tulehtunut mötti. Kehottivat näyttämään lääkärille. Näytin pian myös ystävälle, joka nappaisi tuoreesta komeudesta kuvan.

Kun marssin ensiapuun arvioitavaksi, sain lääkäriltä oitis antibioottikuurin ja ajan poisto-operaatioon. Pahaksi onneksi lääkekuuri ehti loppua viikon verran ennen kuin lääkäriltä löytyi aikaa näyttää, mihin kirurgiksi erikoistuva veitsellään pystyy. Odotuksen päivinä patti sai uutta puhtia ja paisui paisumistaan, kunnes oli poistoaamuna niin muhkea, ettei veistä voitu käyttää. Niinpä paise sai alustavaa kyytiä käsipelillä. Kai hommassa jonkin sortin instrumenttejakin käytettiin, mutten mahallani maaten nähnyt. Oli kuinka hyvänsä, minä kärsin ja voihkin, sillä puudutus ei tuntunut tehoavan.

Kun kidutus päättyi, lääkäri tokaisi, että kymmenen päivän antibioottikuuri on tarpeen ja että heti seuraavana aamuna on tultava sairaanhoitajalle näyttämään, alkaako tilanne selässä rauhoittua. Mitään hupimatkoja Hesaan ei ollut yrittäminen, vaikka sellaisia oli kaksin kappalein odottamassa.

Uusi leikkausaika sovittiin parin viikon päähän, tähän helmikuun alun tiistaihin. Näinä pattiviikkoina on tullut tutuksi reitti sairaanhoitajalle vaihdattamaan sidettä. Paraikaa kuuntelen, miten särky selässä yltyy, sillä ihan vähällä pesäke monine lokeroineen ei ollut häädettävissä. Loistojuttu kumminkin, että tämmöistä hoitoa on saatavilla Liedon mainiosta terveyskeskuksesta. Menen näytille taas torstaiaamuna, jolloin myös lääkäri katsastaa haavan ompeleineen. Nyt syön kiltisti uuden kuurin antibioottia ja toivon parasta. Vastaisen varalle lupaan itselleni, etten enää raavi tai varsinkaan kynsi selkääni ihan veresnahalle, vaikka yltäisin johonkin pikku nystyrään ihossani...


torstai 27. lokakuuta 2011

Ken tästä käy...

 Ei sentään ole tarvinnut heittää kaikkea toivoa, vaikka totisena olen kulkenut paikallisen terveyskeskuksen ovista parin viime viikon kuluessa.

Itse asiassa huokaan helpotuksesta, että aivan kotinurkilta löytyy paikka, josta saa terveyspulmiinsa pikaisestikin apua. Päivystykseen pääsi  sutjakasti, kun ensin varasin ajan puhelimitse eikä mitään tosi pahassa jamassa olevia autettavia ilmaantunut. Heidät tietysti olisi hoidettu oitis.

Pahaksi onneksi kroppani kuitenkin vallan säikähti troppia, joka virtsatievaivoihin ensin määrättiin. Ja siitäkös alkoi uusi rumba. Tänään vielä tarvitaan pikku homma yhteistyössä sairaanhoitajan kanssa, minkä jälkeen paluu arkeen alkanee. Eikä mikään tunnu autuaammalta juuri nyt, kun kurjat vaivat lupaavat olla kohta muisto vain.

Aamuinen, toinen tapaaminen nuoren lääkärin kanssa ja  ne muutamat kerrat päivystyksen sairaanhoitajien kanssa ovat antaneet aiheen pohtia, kuinka kummassa olemme haksahtaneet rakentamaan terveydenhoitojärjestelmästä kahden kerroksen meininkiä, jossa ns. yksityinen puoli työterveyshuoltoineen kuorii kermat päältä ja sysää potilaan julkiselle puolelle heti, jos tilanne vaatii tehohoitoa tms.

Niinpä minä tarjoilen ruusuni reipasotteisille ja asiantunteville Härkätien kuntayhtymän sairaanhoitajille ja lääkäreille. Kuvan nappasin aamulla terveyskeskuksen pääoven viereiseltä piha-alueelta.

Tarkkailen seuraavissa vaaleissa ehdokkaiden näkemyksiä terveydenhoitojärjestelmästä. Ääntäni ei saa ehdokas, joka puuskuttaa yksityissairaaloiden ja lääkäriasemien vahvistamisen puolesta. Sanoisin paremminkin, että jo riittää. Jopa kaikkinaiset yksityiset sairausvakuutukset lisäävät yksityisillä lääkäriasemilla käyntejä vähäisistäkin syistä. Näin lapset aikuistuttuaan jatkavat toimintatapaa, johon vanhemmat ovat tulleet heidät totuttaneeksi. Hyvää on tavoiteltu, ohessa saatu myös mittavia haittoja.