torstai 17. maaliskuuta 2022

Koirien kaverina lenkillä

Muualla velloo sotia, lähipiirissä nivelet vaivaavat. Koirat kuitenkin kaipaavat paitsi ihmisten seuraa ja hoivaa myös kävelyreissunsa. Akuutissa tilanteessa huomasin, että pikku porukasta parhaiten juuri minä kykenen hyvin kulkemaan narun päässä sopivan mittaisen lenkin, vaikka vasen polveni on kypsä vaihtoon. Sille on aika 3. kesäkuuta. Kipuilu ei muutenkaan estä kävelemästä päivittäin ulkona. Hyvässä lykyssä ja sauvojen avulla askeleita kertyy monta tuhatta. Ihan kiva, että muutaman kerran erityisesti koirista nuorempi on ollut kaverini. Olenhan kummankin vanha tuttu, kuten tästä jutusta voi lukea.

 

Kas kummaa, että äskettäin tyttärelläkin vasen polvi kipeytyi pahasti. Onneksi se alkaa jo pikku hiljaa sallia lyhyet kävelyt. Mutta lonkkaansa poteva vävy pystyy nippa nappa viemään vanhan koiran toviksi ulos. Kunnon lenkit onnistunevat vasta uuden lonkkanivelen asetuttua toimintakuntoon. Leikkaus on määrä tehdä 7. kesäkuuta, johon asti pitää sinnitellä, miten parhaiten taitaa. Umpijäinen reitti pihalta tutulle pikkutielle vatii miltei jonglöörin taitoja pystyssä pysymiseksi.

 

 



 



 

4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

No, siellähän onkin sitten kesäkuussa toipilaita kaksi. On se hienoa, että keinonivelkirurgia on kehittynyt ja saamme nykyään avun näihin vaivoihin.
Toivotan kivoja lenkkejä, mutta muista olla varovainen!

Lissu kirjoitti...

Varomisesta on tullut tapa, josta ehkä kesän mittaan irrottaudun, vaikken ihan tanssikuntoon pääsisi.
Vävylle olisi iso juttu päästä mökille saareen, kunhan kirurgi on hommansa hoitanut mallikkaasti.
Nautitaan heräävästä keväästä ja sulavista lenkkipoluista 😊

vanski kirjoitti...

Tänään eka kertaa kävelykengillä, kadut keskustassa alkaa olla siivottu!

Lissu kirjoitti...

Kaupunkilaisen onnea on selviytyä saappaitta ulkona. Täkäläisillä poluilla tarvitaan vielä piikkipohjajalkineita.