Laman talousoppia Joenpellon malliin

 

Tyytyväisenä kerron, että yksi luku-urakoistani on nyt hoidettu. Pari päivää sitten luin viimeiset rivit Eeva Joenpellon Lohja-sarjan 4. osasta nimeltä Eteisiin ja kynnyksille (WSOY 1980, Elisa Kirja 2015, 373 s.). Olen vaikuttunut!

Pohdiskelin 3. osan blogijutussani, mihin lopulta päädytään. Aika hyvin aavistelin. En kuitenkaan odottanut, kuinka isosti romaanisarjan ihmisiä 1930-luvun taitteen lama kurittaisi ja myös puhdistaisi. Elisa Kirjasta poimittu mainostekstin katkelma puhukoon puolestaan:

Aika - menestys ja pettymykset yhtä lailla - vievät jokaisen yhä syvemmälle kohti omaa minuutta. Matti Reima takertuu rahanteon rattaisiin, Salme Hänninen vanhenemisen rauhaan. Heikkinen, Matin uskottu apulainen, saa tuta elämän koleimman todellisuuden. Niin ikään Vieno tapaa vakaalla kunnallismiehen tiellään uuden ajan merkit ja miehet. Anja ja Inkeri työskentelevät saroillaan. Mutta Oskari! Miten onkin höyrähtänyt, kun kukkoilee metsänomistajana eikä ole tietävinään liike-elämän pelisäännöistä.

Ihmeissäni luin, kuinka Joenpelto on paneutunut sekäLapuanliikkeen pullisteleviin touhuihin talonpoikaismarsseineen että sosialidemokraattien sisäisiin kähinöihin. Vieno Grönroos lähes astuu syrjään, kun paikkakunnalle pöllähtää hyvin pukeutunut, määrätietoisen äitinsä koulima Pettersson, joka osaa niin junttauksen, kuiskailun kuin vaalilistojen muokkauksen. Pettersson onnistuu syrjäyttämään Vienon kunnanvaltuustosta, mutta tarkkasilmäinen työväenyhdistyksen sihteeri Virtanen saa Vienon havahtumaan. Puheenjohtaja ryhdistäytyy ja painelee suoraan Petterssonin kotiin puhumaan asiat selviksi. Vieno ei eroa puheenjohtajan paikalta, vaan Petterssonin olisi parasta hankkiutua muualle vehkeilemään.

Paikkakunnan molemmat sahat ovat laman kurimuksissa. Matti Reima älyää kuitenkin toimia ja myydä kaiken sahatavaran ajoissa. Nipin napin mies selviää konkurssista. Toisin käy tilallisten Matin kiusaksi perustamalle sahalle. Isännät ovat sinisilmäisinä pestanneet sahan isännöitsijäksi erään Mäkisen tarkistamatta lainkaan, mikä mies Mäkinen on. Tämä on saanut hääriä kenenkään valvomatta. Skoijarin häivyttyä löytyy kasa sotkuja, kuten maksattomia veroja, laskuja ja palkkoja. Liian myöhään opitaan, mitä bilanssi tarkoittaa. Entä yhteistakaus? Nimiä on kirjoiteltu jos jonkinlaisiin papereihin ymmärtämättä seurauksia. Vaikeaa on jatkaa työtä kunnanvaltuustossakaan, kun käy selväksi, miten naapuri on älynnyt siirtää omaisuuttaan turvaan. Maksajaksi joutuu se kaikkein haluttomimmin sahabisnekseen mukaan patistettu, August Julin. Hän osaa hävetä ja itse asiassa haluaa maksaa hölmöilyistään.

Tapahtumat etenevät kuin jännitysromaanissa. Mutta lukijan iloksi ison tilan pakkohuutokaupassa tapahtuu käänne, joka lyö ällikällä huutamaan valmistautuneet paikkakuntalaiset. Ensimmäinen välittäjän esittämä tarjous ylittää muiden mahdollisuudet. Kauppa lyödään lukkoon lähes saman tien. Uusi isäntä ilmaantuu tilalle tuota pikaa. Kas, tuttu mies on ottanut ja ostanut oman perintönsä! Niinpä elämä jatkuu taas rauhallisesssa uomassaan.

Joenpelto on paneutunut myös murrosikäisen Sylvin tempoiluihin. Niitä sietää vain vanha Julin ja suorastaan elpyy nuoren ihmisen läsnäolosta talossa. Monta kaunista kohtausta aiheesta mahtuu kirjaan. 

Uutta kasvua on muuallakin. Vienolla ja Siirillä on jo kolme lasta. Matti Reimalle Inkeri synnyttää toisen pojan. Lapsen kastetilaisuuden järjestäminen lupaa sekin hyvää tulevaisuutta. Nokkela esikoispoika Olavi saattaa hyvinkin varttua moniin toimiin pystyväksi mieheksi isänsä lailla. Pieni Liisa-tytär vain ihmettelee, mitä ympärillä tapahtuu.

Jäin miettimään suomalaisten elinoloja sisällissodasta suureen talouslamaan 1920-luvun taittuessa 1930-luvuksi. Juuri sen kauden Joenpelto on komeasti haarukoinut romaanisarjaansa ja siihen luomiinsa ihmisiin. Jos monesti toistettuihin muisteluksiin on uskominen, uusi vuosikymmen oli kuumien kesien ja toiveikkuuden aikaa, kunnes koitti marraskuun loppu 1939.  Silloin tosi paikassa ja kauheissa pakkasissa suomalalaiset näyttivät, miten omaa maata puolustetaan hyökkäjää vastaan. Samoin tekevät ukrainalaiset näinä päivinä omassa maassaan.