Muuttajan murheisiin kuuluu kirjoista luopuminen. Kuvassa vähäinen osa mukana kulkeneista opuksista, joille ei enää löydy hyllyjä uudesta kodista. Historiahyllystä lähti jo sarjat sekä maailmanhistoriaa että Suomen historiaa polttokelpoiseen jätteeseen. Onneksi eräs monilla käynneillä tutuksi tullut antikvariaatin pitäjä on luvannut ottaa vastaan kolmisen sataa kirjaani. Yritän valikoida banaanilaatikoihin mahdollisimman myyntikelpoisia ja viedä ne hänelle ennen varsinaista muuttoa.
Historiaopusten joukosta käsiini osui Svante Dahlströmin väitöstutkimus Åbo brand 1827. Se on 14. osa sarjassa Studier i Åbo stads byggnadshistoria intill 1843. (Åbo 1929 Åbo Tryckeri och tidnings aktiebolag.) Sain kirjan lahjaksi omana väitöspäivänäni 19.1.1991. Äskettäin edesmenneen ystäväni, hänen miehensä ja tyttärensä omistuskirjoitus vahvistaa asian. Kirjalla on siis paitsi historiallista myös henkilökohtaista merkitystä. Dahlström oli ensimmäinen, joka tutki tarkoin pian palon jälkeen istutun kämnerinoikeudenkäynnin pöytäkirjat kaikkine todistajanlausuntoineen ja korjasi sata vuotta velloneet huhut palon syttymisestä pötypuheiksi. Muun muassa tämä seikka selviää tuoreesta Hannu Salmen tutkimuksesta Tunteiden palo Turku liekeissä 1827 (Otava 2022). Kirjoitin siitä tämän blogijutun.
Missään nimessä en sysää Dahlströmin kirjaa poltettavaksi. Mutta voinko antaa sen kelpo antikvariaatinpitäjälle edelleen kaupattavaksi? Kas siinä kysymys...
Kuvasta näkymättömissä alahyllyllä on kahdeksan osaa Suomen kirjallisuuden historiaa, Nykysuomen sanakirjan kuusi osaa, Perussanakirjan kolme osaa ja kaikkien kruununa kaksiosainen Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja nahkakansissa kultakirjaimin. Lisäksi löytyy paksuja englannin, ruotsin ja saksan sanakirjoja, suomen kielioppeja, nykysuomen lauseoppia sekä Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys, oikea kauhu tenttikirjaksi.
Alakerran emännän, opiskelukaverini ja kollegani, olen kutsunut valikoimaan kirjoistani parhaat herkut täyttämään hänen omia hyllyjään. Ne pysyvät Liedossa. Albert Camus'n Ruttoa hän jo kyseli. Ilokseni se löytyy annettavaksi, kuten myös runsaasti muita kaunokirjallisia opuksia, proosaa ja runoutta, sekä kovissa että pehmeissä kansissa.
Häijyltä tuntuu syytää kirjoja rovioon, vaikka palamista ei itse näe. Mutta minkäs teet, kun kirjoilla ei enää ole entisenlaista arvoa eikä niille pysty tarjoamaan Jörn Donnerin lailla perintökotia seinät täyttävine kirjahyllyineen.
PS Lieden mainio kierrätyskeskus nimeltä Kisällikellari otti vastaan monta laatikollista kirjoja. Siellä on työvoimaa valitsemaan myytäväksi kelpaavat. Loput joutavat poltettaviksi.
4 kommenttia:
Sitä se on, ei voi mitään. Aika aikaansa kutakin. Meillä on tuo sama joskus edessä.
Kun Reuna-kustantamo ja kirjakauppa muutti tänne meille entiseen rautakauppaan, he perustivat entisen kaupan varaston tilaan ison tapahtumahallin, jonka rumat seinät peitettiin lahjoituskirjoilla. Sinne paikkakuntalaiset veivät vanhoja kaunisselkäisiä kirjasarjojaan. Upean näköiset seinät! Seiniltä saa myös ottaa, jos löytää jotain kiinnostavaa, joten aika ajoin ilmoitetaan, että kirjoja voidaan taas ottaa lisää. Silti kirjoista luopuminen on niin iso trendi, että myös kirjaston eteiseen perustettu lehtien ja kirjojen vaihtohylly alkaa pursuta, osin kirjoista, joita ei vain ole viitsitty valmistella jätteeksi.
Paikkakunnnan väestö vanhenee ja muuttaa pienempiin asuntoihin ja nuoret eivät halua ottaa kirjoja "vaivakseen", kun niillä ei ole enää oikein sisustusarvoakaan.
Eikö olekin vaikea luopua kirjoista, joihin liittyy omaa historiaa?
Minullakin on opiskeluaikaisia taskukirjoja, joita en ole lukenut sen koommin, mutta on kiva katsella niiden selkämyksiä hyllyssä. Ne ikään kuin kertovat, kuka minä olen.
Toivotan jaksamista muuttohommiin. Ja onhan siinä luopumisen ohella niin paljon kivaakin, kun saa suunnitella uutta.
Monia ratkaisuja on kehitelty kirjojen elämän jatkoksi, kuten tminulle on tänään kerrottu FB-kommenteissa. Katson ekaksi, mitä alakerran emäntä ottaa omakseen. Sitten vien puutarhakirjat ja eräät retkioppaat paikalliseen Kisällikellari-kierrätyskeskukseen. Harkittu valikoima lähtee antikvariaattiin sopimuksen mukaisesti. Loput päätyvät poltettaviksi.
Kamalaa!
Helpotusta näkyvissä, sillä poimin sekä mökkiläisille, veneilijöille että jokaiselle lastenlapselle kumppaneineen 10 - 15 kirjan satsin. Kirjoitan kassin saatteeksi nätin kortin. Tytär ja vävy mökkeilevät, poika ja miniä veneilevät. Lapsenlapset tekevät kuka mitäkin, mutta olen selvillä heidän harrastuksistaan👍
Lähetä kommentti