Kino Piispanristi Turun ja Kaarinan rajalla on mainio paikka nähdä ajankohtaisia leffoja. Teatteri tarjoaa eri saleissa useita näytöksiä klo 12:sta alkaen. Sateisena keskiviikkona klo 14 porukkaa kertyi saliin 1 melkoisesti. Illalla kaiketi sali täyttyi, kun kyseessä on Aki Kaurismäen uusin leffa Kuolleet lehdet.
Ajan oloon Kaurismäki on kouluttanut meidät katsojat nauttimaan pinnaltaan tiiviin karusta tyylistä. Olemme oppineet lukemaan kuvien ja musiikin vihjeitä, kuutelemaan niukkaa ja silti ilmeikästä dialogia, hoksaamaan liioittelun, kuten Alma Pöystin esittämän Ansan ylisuuren, rähjäisen haalarin.
Katsojana hyrrään tyytyväisyyttä, kun minut ohjataan katsomaan henkilöhahmoja suopeasti. Jopa Martti Suosalon esittämä työnantajaroisto jää ohimeneväksi kuriositeetiksi ja päätyy poliisien käsiin. Selkeä, arvonsa tunteva Ansa roolihahmona herättää paitsi sympatiaa myös arvostusta, samoin pikku hiljaa tolpilleen ponnistautuva Jussi Vatasen esittämä Holappa.
Loppua kohden toisensa löytänyt pari rahjustaa syksyisen autiossa maastossa kohti tulevaisuuttaan. Kuolleet lehdet kahisevat jaloissa. Kohtaus muistuttaa Chaplinin leffoista nähtyjä ihania loppuja auringonlaskuineen.
Kuolleista lehdistä on kirjoitettu muun muassa tässä ja tässä kritiikissä. Suosittelen.
Meitä oli matkassa kaksi näkemästään ilahtunutta katsojaa. Kiitokset Kaurismäelle.
PS Terveiset Vanskille. Myönnän, että elokuvat on parasta katsoa oikeassa teatterissa.
2 kommenttia:
Minäkin kävin vastikään katsomassa tämän ja ihastuin. Nyt on Kaurismäki tehnyt hyvän elokuvan.
Pidän hänen uusista näyttelijöistään paljon enemmän kuin niistä uran alkupuolen kivikasvoista. Eleettömässä elokuvassa, jossa tapahtuu vähän, pienillä ilmeillä on merkitystä ja niillä saa kohtauksiin lisää merkityksiä. Tämän sekä Alma Pöysti että Jussi Vatanen osaavat.
Oscaria odotellessa...
Ihanaa on just se, että katsoja saa itse hoksata niin hienovaraisia kuin ilmiselviä vihjeitä. Ja kaiken pohjana on lämpimän inhimillinen pohjavire.
Lähetä kommentti