Jeʹvida

 

Sateisena tiistai-iltapäivänä suunnistettiin Kino Piispanristiin valmiina katsomaan maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva Je'vida. Saliin 3 ilmaantui kaikkiaan kuusi ihmistä samassa tarkoituksessa. Kuinkahan pitkään näillä katsojaluvuilla leffa pysyy ohjelmistossa? 

Elokuva vangitsi oitis keskittymään. Pikku hiljaa selviää, että ukkinsa kanssa kalastavan tyttösen tarinaa seurataan myös aikuisena ja vanhana. Ensin Je'vida (Agafia Niemenmaa) on 10-vuotias vuonna 1952, sitten Iidana (Heidi Gauriloff) tunnettu nuori aikuinen 1960-luvulla. Kaikkein tutuimmaksi tulee ensi alkuun jyrkkä vanha nainen (Sanna-Kaisa Palo) yhdessä sisarentyttärensä kanssa, joka ei tiedä mitään äskettäin kuolleen äitinsä lapsuudesta eikä talosta järven rannalla. Sanna (Seidi Haarla) yrittää kysellä tädiltään, yrittää muotoilla oikeaa kysymystä. Vastauksia ei tule, vaan tavaroiden hävitystä pihalla nuotiossa. Sieltä Sanna pelastaa yhden valokuvan tytöstä. Kuvan takaa löytyy kirjoitus Je'vida 1952.

Vähin erin muistot heräävät. Elokuvaksi muuttuneina katsoja pääsee perille Je'vida/Iidan avainkokemuksista. Herkimpinä hetkinä tyttö soutaa venettä, kun ukki kokee verkkoja. Jutellaan omalla kielellä. Ukki tunnistaa herkän tytön tuntemukset ja jättää jopa kalaverkkoon reiän merkiksi, että sukelteleva lapsi pääsee pois ansoista kuin vesilintu konsanaan. Ukki ei päästäisi tyttöä kouluun, joka tietäisi ansaa, josta ei selviäisi. Mutta ukki kuolee. Äidin mielestä tytön on opittava lukemaan, mikä tarkoittaa kauas kotoa asuntolaan muuttoa pitkiksi ajoiksi.

Totisinta katsottavaa ovat kohtaukset koulussa ja asuntolassa. Yläviistosta opettaja julistaa, ettei lappia sovi puhua. Je'vidan nimi typistyy Iidaksi. Aikuisten mallin mukaisesti lapset ohjautuvat kiusaamaan niitä, jotka ovat jotenkin erilaisia, kuten saamelaisia tai yökastelijoita. Je'vidan turvaksi äidin ajattelema isosisko muuttaa pian pois asuntolasta.

Sanna osoittautuu taiteilijaksi, joka kuulee sisältään kauan kuiskineen ääneen. Hän tunnistaa maiseman niin omakseen, että virittää maalauspohjan rantaan, hahmottelee siihen näkemäänsä ja tuntemaansa. Iida-täti seuraa syrjäkarein siskontytön työtä. Sen oikeaan alanurkkaan on ilmestynyt naishahmo liehuvin hiuksin profiilikuvana. Onko se kadonnut Je'vida? Vai taiteilija-Sanna itse?

Tulee puhetta Sannan odottamasta lapsesta ja tämän isästä. Iida tunnustaa, ettei koskaan saanut omaa lasta, vaikka lähti miehen mukana etelään. Nähdään vahvoja kohtauksia siitä, kuinka Ivalossa Iida lähtee työkaverinsa kanssa illalla ravintolaan, jossa tavataan muutamia miehiä etelästä. Iidakin tietää, kuinka toimia, ettei juuttuisi metsäläiselämään. Oma mummo tai äiti palaa yksin mökkiinsä, ilman nestekaasupulloja. Rahan niitä varten Iida otti vastaan, mutta sijoitti summan korkokenkiin. Mielessä kangasteli ilta ravintolassa.

Täti pehmenee, kun myös Sanna aikoo polttaa luonnoksensa. Lopulta nuotiosta taitaa pelastua vain vanha valokuva vuodelta 1952. Kauppakirjatkin päätyvät tuleen. Iida ilmoittaa vakaasti, että tila jääköön Sannalle.

Elokuvaohjaaja Katja Gauriloff opettelee koltansaamea vasta nyt, aikuisena, koska lapsena suomesta tuli ykköskieli. Mikko-Pekka Heikkinen kirjoittaa 19.10.2023 Helsingin Sanomissa: 

Gauriloffin äidinkieli on suomi, vaikka hänen äitinsä on kotoisin Petsamon Suonikylästä ja oppi omassa lapsuudessaan koltansaamen ensimmäisenä kielenään. Äiti puhui sitä sujuvasti sisarustensa kanssa, kun Katja oli pieni.

Mutta Katjalle puhuttiin vain suomea. Elettiin 1970-lukua, ja perhe asui Rovaniemellä, jonka liepeiltä isä oli kotoisin. Koltansaame jäi oppimatta.

Gauriloff tajusi menetyksensä teini-ikäisenä, ja vuosien mittaan hänelle valkeni, että saman menetyksen olivat kokeneet muutkin hänen sukupolvensa kolttasaamelaiset lapset.

 Suosittelen myös tätä ja tätä linkkiä. Ensimmäinen vie Hesariin, jälkimmäinen YLEn sivuille:

 Mustavalkoisen elokuvan katson uudestaan, kunhan se näytetään Areenassa. Moni kohtaus antoi aihetta pohdiskeluun, kun ei minulle oikein selvinnyt edes Je'vidan isosisko. Moni seikka askarruttaa niin, että haluaisin ratkoa ihan itse, mistä onkaan kysymys. Sevettijärveläisistä näyttelijöiksi pestattujen suorituksista voisi niistäkin hämmästyä uudelleen.