Kaksi hyvää syytä oli ajella eräänä päivänä Turusta Saloon ja siellä taidemuseoon: auton akut kaipasivat kauppareissua pidempää liikkeellä oloa, joten kohteena 50 kilometrin päässä Salon taidemuseo Veturitalli sopi kaikin puolin. Lehdissä oli kerrottu isokokoisista Kiina-valokuvista niin, että ne piti nähdä ihan itse.
Kookkaiden kuvien päällä on lasi. Vinottain tähtäämällä heijastuksia pystyi välttelemään omissa kuvissa. Niistä saa vain kalpean aavistuksen tarkoin sommitelluista näkymistä, joissa aina erottui totinen, kaunis tyttö. Tarjolla oli myös parikymmenminuuttinen video tekijästä itsestään. Chen on alun perin kouluttautunut arkkitehdiksi, mikä hänen omien sanojensa mukaan selittää kuvien tarkkaa suunnittelua.
Valokuviin valikoituivat pitkään kauniit maisemat.
Aiheet muuttuivat, kun matka lapsuuden kotiseudulle paljasti mittavat ympäristötuhot. Enää ei ollut paluuta koskemattomaan luontoon. Kuviin tuli särmää.
Nuorena Chen oli työskennellyt metalliteollisuudessa. Raskaan työn uuvuttamana hän jaksoi kuitenkin heilastella kauniiden tyttöjen kanssa, kun sellaisia osui kohdalle. Heistä muistona kuviin on aseteltu yksi tai useampi neito. Niinpä työryhmään on asian varmistamiseksi aina pestattu myös naisnäyttelijöitä.
Valtavien työmaiden ja niiden työntekijöiden keskellä on häärinyt iso joukko Chenin kuvausryhmään kuuluneita. Alle liitettyyn osittain liikkumista toistavaan kuvaan video tarjosi mainion selityksen. Yksi keltapipoinen Chenin assistentti puikkelehti työläisten joukossa ja ohjasi heitä ryhmittymään ennakkosuunnitelman mukaisesti. Vaikutelma liikkeestä syntyi oikeasti siten, että tietty osa porukasta asteli määrähetkenä vasemmalle toisten pysytellessä visusti paikoillaan. Aloillaan pysyi myös etualan tyttö.
Liitän mukaan vielä tekstiä museon seinältä siinä toivossa, että se erottuu lukukelpoisena ainakin tietokoneen näytöltä. Erinomaisia tekstilakanoita oli useita selventämässä Chenin kuvia taustoineen. Toki myös museon omilta sivuilta löytyy tiivis avaus koko näyttelyyn.
Antoisan kiinalaiskattauksen lisäksi Museon Galleria Sivuraide tarjoaa 27.1.–28.4.2024 Nuutti Koskisen videoteoksen Primaarisukkessio. Sen huikaisevat kuvat katsoo kahdelta nurkittain sijoitetulta isolta ruudulta noin kymmenessä minuutissa. Jos nimen käsite ei selvinnyt alkumerta heijastelevasta teoksesta, apu löytyi tekstinä seinältä. Kotiin viemisiksi museo antoi vielä julisteen Koskisen teoksesta.
Huomaan, että niin lukemalla kuin katsomalla dokumentteja olen viime aikoina yhä vahvemmin kiinnittynyt miettimään ihmisen jälkiä kotiplaneetallaan: Veturitalli tarjosi vahvaa aineistoa pohdintoihin. Kiitos!
2 kommenttia:
Että MV-kuva on UPEA! ja kas kun hän saa kuviansa esittää, sillä tuo Kolmen rotkon pato oli silloin iso puheenaihe, se kun vei ihmisiltä kodit ja mannut. Muistan sen hyvin. Mutta niin vaan kaikki siinä maassa lopulta hyväksytään. Se on semmoinen maa ja kansa.
Suosittelen sulle ja miehelle ajelua Saloon katsomaan omin silmin harvinaista valokuvataidetta. Chenistä ja hänen töistään tehty video kirkastaa miehen rohkeutta.
Lähetä kommentti