Turun linnan Katariinat

 
Jokunen viikko sitten pitkäaikainen ystävä, edesmenneen serkkuni koulukaveri soitti ja kysyi, haluaisinko lukea Jenna Kostetin  Kuuden Katariinan jäljillä (Aulakustannus 2023, sivuja 250). Mikäs siinä, vastasin. Pyöräilykautensa avauksena tämä Marja toimitti kirjan minulle lainaksi kotiin asti. Eilen kiikutin sen takaisin sovittuun paikkaan itse Turun linnaan, jonka 1500-luvulla valmistuneessa esilinnassa toimii Juhana Herttuan kellari -niminen ravintola. Siellä nautittiin erittäin hyvä lounas ennen museopiipahdusta.

En tiennyt kirjasta mitään aloittaessani luku-urakkaa. Pikku hiljaa huomasin, ettei kyse ole romaanista. Opukselle onkin määritelty kirjastoluokaksi 99, mikä tarkoittaa oppikirjoja ja opetusta. Itse asiassa luokka voisi olla 99.1 Elämäkerrat, muistelmat. Turun linnassa työskennellyt kirjailija esittelee itsensä kotisivuillaan muun muassa näillä sanoin: 

Hei, olen Jenna. Olen Turussa syntynyt, nykyään Raisiossa asuva kirjailija. Pidän metsistä, pienistä hevosista, salmiakista, piparmintusta, mustasta teestä, Brittein saarista ja villasukista. Olen opiskellut Turun yliopistossa kansatiedettä ja folkloristiikkaa, ja silloin kun en kirjoita olen tallilla, koiran kanssa lenkillä, hoidan puutarhaa, neulon ja suunnittelen villasukkia ja villapaitoja ja eksyn erilaisiin metsiin.

 

Jenna Kostetin isä Juhani Kostet toimi kaksi viisivuotiskautta Museoviraston pääjohtajana vuodesta 2014 alkaen, sitä ennen Turun museokeskuksen johtajana, mihin tytär viittaa omassa kirjassaan, sillä hänelle oli Turun linnan lipunmyynnissä kuittailtu nepotismista.

Katariinoihin paneutuessaan Jenna haki ja sai apurahoja. Niiden turvin hän saattoi määräajaksi jäädä pois työstä. Lukiessa sain sellaisen vaikutelman, ettei tietoja Katariinoista löytynyt riittävästi täyttämään kokonaisen kirjan sivuja. Ratkaisuksi arvelin väläykset omasta kirjoittamisesta, koiranpennun kanssa ulkoilusta ja matkoista niin Ruotsiin kuin Englantiin linnavierailuineen. Minua kuitenkin kiinnostivat Katariinat enemmän kuin kirjailija. Ilokseni löysin äsken netistä tiedon, että Jennan kokoamien tietojen pohjalta tarjotaan paraikaa kirjan nimen mukaisia Kuuden Katariinan kierroksia:

Kierroksella tarkastellaan linnaa Katariina Stenbockin, Kaarina Hannuntyttären, Katariina Jagellonican (kuvassa), Kaarina Maununtyttären, Kristiina Katariina Stenbockin ja Carin Bryggmanin silmin. Heidän tarinoidensa kautta avautuu näkymiä naisten asemaan yhteiskunnassa eri aikoina: millaisia mahdollisuuksia näillä naisilla oli käyttää valtaa ja vaikuttaa omaan elämäänsä.

Linnanpihalla oli hilkulla, että piipahduskin jyhkeään rakennukseen olisi jäänyt lounaan uuvuttamilta tekemättä. Onneksi myös idean äiti muisti, että hän haluaisi nähdä ainakin Katariina Stenbockin muotokuvan. Niinpä kapusimme hankalaa oikeanpuoleista portaikkoa ylös ja siitä edelleen lipunmyyntiin Jennan kirjan kansi muovipussista kajastaen. Juttu virisi oitis. Harmi, etten voinut hehkuttaa pelkkää innostusta tuloksesta, kuten kumppani ja tiskin toisella puolen seisseet. Paljon kirjasta kuulemma jutellaan.

Ystävällisesti meidät opastettiin suorinta tietä Brahe-saliin. Siellä näkyi sekä maalaus että sen mukaan ommeltu upea puku nuken yllä. Itse maalaus jätti kuulemma epäselväksi, minkälainen tämä Katariina, Pietari Brahen puoliso, oli ollut. 

Pitäisi uusia reissu ja osallistua Katriinat-kierrokselle. Aikakausien mukaisiin asuihin pukeutuneet oppaat ja kokoelmien vartijat juttelivat mielellään meidän pikakävijöiden kanssa, kun muita ei sattunut olemaan liikkeellä. Helpompaa tulosuunnasta avautuvaa vasenta portaikkoa linnanpihalle päästyä painelimme läheiseen Göran-ravintolaan, jossa me kaksi Marjaa nautimme cappuccinot mainion reissun sinetiksi. Yhteydenpitoa jatketaan.