Ruotsalainen Ruben Östlund palkittiin 2022 Cannesissa Triangle of Sadness -elokuvasta samoin kuin eteläkorealainen Bong-Jo Hoo 2019 Parasite-leffasta. Kumpikin tuli äskettäin Yle Teemalta ja on edelleen nähtävissä Areenan kautta.
Noudatan omaa katsomisjärjestystäni ja pohdin ensin ruotsalaisleffaa. Se on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä tutuiksi tulevat influensserit Carl (Harris Dickinson) ja Yaya (Charbli Dean). He riitelevät, pohtivat tasa-arvoa ja ravintolalaskujen maksamista. Varsinkin Carlin pitää osallistua castingeihin lisätöitä saadakseen. Olin saada tarpeekseni heti alkuun, mutta jatkoin katsomista ja päädyin pariskunnan mukana luksusristeilylle.
Useimmat kuvat Tobias Henrikssonin, julkaistu mm. Iltasanomissa.
Huimin kääntein risteily etenee kohti katastrofia. Katsojalle tarjoutui tilaisuuksia nauraa ökyrikkaille, joita laivan henkilökunta palvelee mistään kieltäytymättä isojen tippien toivossa. Liioittelu paisui paisumistaan, kunnes hullun kapteenin illallisilla myrskyn kourissa homma nyrjähtää täysin. Hemmoteltu venäläisrouva purskahti ensimmäisenä oksentamaan. Oksentajia riittää, samoin uppoamista pelkääviä pelastusliiveissään. Hullu kapteeni ja rouvan aviomies löytävät toisensa. Paskakeisariksi itsensä nimennyt venäläinen Dimitri (Zlatko Burić) mättää itseensä viinaa marxilaiseksi tunnustautuvan kapteenin innostamana. Kumpikaan ei näytä olevan myrskystä moksiskaan.
.Kaiken huipuksi alusta lähestyy merirosvojen paatti konekiväärit tanassa. Käsikranaatti kuitenkin on se, joka hetken vierii kannella, kunnes brittimies nostaa räjähteen ja huomaa sen oman firmansa tuotteeksi. Etäältä katsellaan laivan peräosan räjähdystä.
Roolit vaihtuvat, sillä pomoksi ryhtyy se, jonka takana ovat vesivarat ja naposteltavat. Niistä käydään kauppaa. Kuinka ollakaan, kapteenin paikan ottaa Abigail (Dolly de Leon), laivan siivooja. Hän näet osaa myös kalastaa paljain käsin. Nainen vie Carlin mukanaan pelastusveneeseen. Muut pötköttelevät rannalla muka vahtimassa nuotiota.
Yaya päättää lähteä tutkimaan, mitä saarelta löytyy. Abigail lyöttäytyy mukaan. Kummankin ihmeeksi he päätyvät toiselle rannalle muovituolien sekaan. Saari onkin turistirysä, jossa meren tuntumaan voi siirtyä jopa kallioon louhitulla hissillä.
Östlund jättää lopun avoimeksi, mutta näyttää Abigailin murhanhimoisena kivenmurikka kourissa valmiina murskaamaan Yayan, Carlin kumppanin. Paljon ehditään sanoa myös taistelevasta feminismistä, ennen kuin näin pitkällä ollaan.
Voisin yrittää myös elokuvan tulkintaa allegoriana nykyihmisten herruudelle kaikkialla. Mutta jätän pea katsomatta tarkasti, mitä elokuvan käänteiden takaa ehkä pilkottaa.
Tarmo Poussu jakeli elokuvalle viisi tähteä. En pane hanttiin nyt, kun tosiaan tulin katsoneeksi koko järisyttävän komedian.
***
Parasitea en katsonut yksin, vaan tutun kumppanin kanssa. Kumpikin meistä seurasi tiiviisti pikku hiljaa kehkeytyvää huijausta, vaikka lopulta muistimme, että on leffa nähty ennenkin. Silti varsinkin minä pakenin välillä ruudun tapahtumien piinaa.
Tarina on peruskuvioltaan yksinkertainen: kellariloukossa asustava Kimin nelihenkinen perhe hankkiutuu yksi kerrallaan Parkin perheen palvelusväeksi arkkitehtonisesti vaikuttavaan kotiin. Perhe ei tiedä, että rakennuksen alla on piiloasunto pahan päivän varalta. Se voi koittaa Pohjois-Korean ydinasein. Parkien kotia hoitaa edellisten asukkaiden ja talon rakennuttajien peruna nainen, joka tuntee alimmaisenkin sopukan. Sinne hän on piilottanut oman työttömän aviomiehensä.
Parkien elämä sujuu mukavasti, kunnes Kimin perheen äiti tulee pestatuksi uudeksi taloudenhoitajaksi. Entinen saa potkut siltä seisomalta.
Äärimmäisen taitavasti vähin siirroin uhka kasvaa, kunnes tilanne räjähtää pojan syntymäpäivillä.
Enempää en pura elokuvaa, mutta suosittelen lukemaan tämän Film-o-holicissa julkaistun arvostelun runsaine kuvineen.
4 kommenttia:
Olen katsonut Parasiten aiemmin ja Triangle of Sadness juuri pari päivää sitten.
Molemmat on hyviä, Parasite ehkä vähän liiankin irvokas minun makuuni.
Kapteenin ja oligarkin keskustelut ja kuulutukset oli hauskinta mitä olen kuullut pitkään aikaan.
Ja loppuhan on hyvin yhteiskunnallinen. Kun sorretut pääsevät valtaan, niin ei sekään aina kovin hyvin mene. Nuoren parin ihanteet osoittautuivat toimimattomiksi, kun siivoojien päällikkönainen tarttui ohjaksiin.
Elokuvan alusta olen kanssasi samaa mieltä. Nuoren parin kinastelu polki paikallaan liian pitkään.
Olemme näköjään paitsi kirjojen myös leffojen vankeja, kun aihe ottaa ja sen toteutus antavat hyvän syyn.
Olettepa te ! Minulta jäi kyllä tuo ensimmäinen ruotsalainen arvostamatta ja lopetin sen kesken. Käänsimme ( tytär ja mies) kanavan kohti suomalaista kulttuurituotetta nimeltä "Pölhölä" . Siinä ei oksenneltu eikä oltu laivassa, mutta ongelmat olivat kuin tätä päivää, vaikka järkky teos oli jotain kolmenkymmenen vuoden takaa. Tuli kyllä mietittyä, jotta kaikkea sitä filmataankin. Parasite on nähty leffassa ja kylläkin silloin tykätty, telkasta en viitsinyt katsoa enää.
Suotta hyydyitte ruotsalaisleffaa katsoessa ja vaihdoitte toiseen huimaan juttuun. Östlundilla on vissit pointtinsa, joista yksi on irvistellä hiukan yksinkertaisen oloiselle suomalaiselle tietotekniikkamiljonäärille, toinen se, kuinka siivoojaa käyttää valta-asemaansa ja äityy ottamaan omakseen paatin parhaan uroksen jopa äärimmäiseen konstiin turvautumalla, kolmas on vastuunsa väistävän kapteenin "marxilaisuus", neljäs venäläisen oligarkkiparin äärimmäinen härskiys, viides laivan henkilökunnan alistuminen älyttömyyksiin, kuudes lempeän oloisen brittipariskunnan rikkauksien alkuperä: käsikranaatit ja maamiinat.
Huimaa menoa. Käännekohdassa purskahtaa eritteitä ja kopsahtaa kannelle merirosvojen heittämä käsikranaatti. Se räjähtää. Laivan mukana uppoaa brittipariskunta. Se sai, mitä ansaitsi.
Leffan loppu jäi hiukan avoimeksi, mutta tuli toimineeksi enteenä Yayaa esittäneen näyttelijän pikaisesta kuolemasta. Lehdissä on kerrottu, ettei hän ehtinyt nähdä läpimurtoelokuvansa ensi-iltaa.
Lähetä kommentti