Kaksi päivää ennen Yhdysvaltain pressanvaaleja taivas oli pilvinen, välillä satoi. Niinpä jätin ulkoilemiset pitkälle iltapäivään ja katsoin perä perää Jaakko Keson sarjan Tämä on Amerikka. Suosittelen.
Kerran aiemmin innostuin Keson tavasta näyttää, mitä uskalias matkailija poimii omaan dokumenttiinsa. Se löytyy Yle Areenasta nimellä Taiwanin matkapäiväkirjat.
Amerikassa Jaakkoa opasti Brandon. Kolmekymppiset miehet kaveerasivat jo Taiwanissa. Auton omistavan Brandonin mukana Jaakko pääsi hänen kotiinsa ja tutustui myös äitiin, jolle ojensi alkajaisiksi lähimarketista ostetun kukkakimpun.
Sarja tarjoaa tuntumaa pitkiin ajomatkoihin, tasaisiin maastoihin sekä taajamiin päätien varteen rakennettuihin kauppoihin ja vaatimattomiin asuintaloihin. Oltiin tavallisten amerikkalaisten jäljillä. Heistä jututettaviksi irtosi toinen toistaan luonnikkaampia ihmisiä. Jaakon tapa lähestyä näytti sopivan useimmille, vaikka hän välillä mokaili. Nauru pelasti silloin.
Järkyttävinä kangastelevat mielessä kuvat Detroitista, entisestä autotuotannon mahtikaupungista. Aavemaiset, ontot rakennukset ovat jäljellä suuruuden ajoista. Asukkaista kaksi kolmasosaa on häipynyt toisiin maisemiin.
Tykkäsin kovasti sarjan otteesta tarjota kelpo asiatietoa annoksin, jotka ehti sulatella. Sekin on mainiota, että animaatiot näyttävät kekseliäästi reitin kartalla. Trumpin vaalitilaisuus Daytonissa oli se, josta Jaakko intoili ennakkoon, mutta näytti myös, kuinka pian alue tyhjeni ehdokkaan ylipitkän, loppua kohden sekoilevan puheen jälkeen.
Hauskalta näytti myös käynti amerikansuomalaisten luona Hancockissa Michiganissa. Sielläkin jotkut sanoivat äänestävänsä republikaaneja, toiset taas demokraatteja. Silti tultiin keskenään hyvin juttuun. Ei tietoakaan mistään sisällissodasta.
Niinpä jätän seuraamatta näiden päivien kiihtyviä spekulointeja siitä, kummasta tulee USA:n seuraava presidentti. Ainakaan ihan heti tänne Turkuun asti tulos tuskin vaikuttaa, kävi kuinka tahansa.
Jaakon dokumentin ansiosta minulla on suorastaan lupsakka kuva tavallisten nykyamerikkalaisten mielipiteistä, jopa oloista, vaikka paikoin ne näyttivät surkeilta. Kaikki kuitenkin julistivat olevansa ylpeitä vapaudestaan itse ratkaista asiansa. Ovathan he jo koulussa oppineet asuvansa maailman parhaassa maassa (!).
4 kommenttia:
Minä myös katsoin Jaakko Keson Amerikan matkoja ja tykkäsin kovasti. Aikamoinen luonnonlahjakkuus tuossa tavassaan lähestyä erilaisia ihmisiä. Sai hyvän kuvan moninaisesta maasta. Pitää katsoa tuo mainostamasi Taiwania käsittelevä kokonaisuus.
Katsoin 1. jakson. Tänään lisää.
Kiitos, että vinkkasit Taiwanin matkapäiväkirjoista. Näin tämä alkava kaamosaika sujuu, olkoon kelit mitä vain, sohvamatkaillen ja kirjoja lukien.
Nyt on kohta edessä jännitysnäytelmä USA:ssa. Toivottavasti ei tapahdu mitään yhtä kauheaa kuin viimeksi.
Railakasta reissailua ja olennaista asiaa. Hymy eksyi omallekin naamalle jaksoja katsellessa.
Taiwanissa Jaakko etsi mikrosirujen tekijöitä. Joskus jopa pääsi tarkoin vartioituun tehtaaseen.
Oli hauskaa ja asiapitoista katsottavaa.
Lähetä kommentti