Matkakumppani-Tainan kanssa olimme kuulleet Gothic Modern - Pimeydestä valoon -näyttelyn upeudesta. Se perustuu Ateneumin taidemuseon 2018 aloittamaan kansainväliseen tutkimushankkeeseen, jota johtaa professori Juliet Simpson Coventryn yliopistosta. Ateneumin jälkeen näyttely matkustaa Oslon Nasjonalmuseetiin ja Wienin Albertinaan. Lisää tietoja löytyy Ateneumin sivuilta. Gallerian tekstit johdattelee ripustukseen. Harvinainen kokonaisuus on nähtävissä, kunhan järjestää itsensä Helsinkiin ennen tammikuun 26. päivää.
Lumimyrskyä uhmaten me kaksi vanhusta suuntasimme eilen junaan Kupittaan asemalle. Sinne selvisimme taksilla, kun onnistuin eka kertaa tilaamaan auton määräaikaan. Mutta ei uutta hanketta ilman pikku mokaa! En näet huomannut mainita tilauksessa, odotammeko autoa A- vai B-ovella. Ne sijaitsevat eri puolella isoa rakennuskompleksia. Itse käytämme yleensä A-ovea, emme B:tä, joka kuitenkin on Saga Kaskenniityn pääovi. Niinpä taksi kurvasi komeasti kaartaen sinne. Kun autoa ei näkynyt sovittuun aikaan, minulla sytytti, että ehkä se ajoi B-ovelle. Toinen jäi vahtimaan A-ovea, minä porhalsin pääovelle. Silloin respasta huikattiin, että auton valot näkyvät toisella ovella. Yritin kurvata takaisin, kun auto näytti kääntyvän. No, sieltä tultiin hakemaan minua.
Nuorehko naiskuski oli kuulemma useaan kertaan yrittänyt soittaa minulle, mutta puhelimestani ei vastattu. Niinpä älysin, että äskettäin asentamani Kilpi-sovellus estää oudoista numeroista tulevat puhelut. Fonectasta olen tarkistanut niistä joitakin saamatta muuta tietoa kuin sen, että kyseisistä numeroista soitetaan alvariinsa.
Yhteisvoimin tutkimme kännykkääni tulleita puheluita. Kuski löysi niiden kärjestä omat soittoyrityksensä. Olen jo poistanut mokoman estäjän. Silti se yhä hoitaa hommaansa ehkä siihen asti, kunnes noin kahdeksan euron kuukausimaksuni loppuvat. Täytyy hoitaa asia operaattorin kautta.
Kommelluksesta selvisimme. Bonuksena sain hyvää opastusta taksiasioissa. Kupittaalla ehdimme vielä nauttia kupposen kahvia ennen junaan astumista. Iltapäivällä paluumatka sujui luonnikkaasti meidän osalta. Juna sen sijaan seisoskeli jonkin aikaa ennen Saloa, mutta myöhästyi aikataulusta vain puolisen tuntia.
Mitä ihmeitä näimmekään Ateneumin kolmannessa kerroksessa? Katsoimme teoksia kiirehtimättä. Yleisöä oli niukanlaisesti osittain kai lumimyräkän takia. Koululaisia pyyhälsi saleissa jonkin ryhmän verran.
Keskiaikainen kaupunki joen varrella -teos vuodelta 1815 on saksalaisen Karl Friedrich Schinkelin työ. Sen kotipaikaksi mainitaan Staatliche Museum zu Berlin, Alte Nationalgallerie. Maalauksen yksityiskohtaisuus, sommittelu ja ilmavuus tarjosivat paljon tutkittavaa.
Vastakkaiselta seinältä huomasin erityisen hyvin Edvard Munchin viivasyövytyksellä toteutetun työn Lybeck 1902 - 1903. Teoksen kotipaikaksi mainitaan Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design, Oslo.
Seuraavassa huoneessa kuolema ilmaantui kuviin.
Kenen työ, miltä ajalta jäi kuvaa rajatessa piiloon. Niinpä tyydyn vain näyttämään sen, minkä ääreen pysähdyin pitkäksi aikaa.
Valssi-patsas kevensi kuoleman pohdiskelua. Elämä hurmaa ennen kuin kuolema korjaa.
Taaskaan en osaa sanoa mitään tietoja teoksesta.
Monia muunnelmia Aatamista ja Eevasta on saatu mukaan näyttelyyn. Kuvan otin ennen näkemättömästä teoksesta. Se on saksalaisen Max Beckmannin Aatami ja Eeva vuodelta 1917.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti