Yle Areenasta katsoin koko 8-osaisen sarjan Toisten rahat (Saksa/Tanska 2025). Sarja perustuu tositapahtumiin. Niiden mukaisesti vuonna 2005 verolakimiehet Hausner ja Lebert kehittivät huijausmallin, jossa veroja palautetaan kahdesti osakekaupoista. Kyse on shorttaamisesta eli lyhyeksi myynnistä. Nimitys cum ex toistuu osasta toiseen. Alkupääoma 50 miljoonaa euroa saadaan rikkaalta, jota summa ei hetkauta, vaikka se häviäisi taivaan tuuliin.
Henkilöt ovat tunnistettavissa, mutta heistä käytetään keksittyjä nimiä. Vain Hampurin pormestarina petosvyyhdin paljastuessa toiminut Olaf Scholtz mainitaan ihan itsenään.
Eräässä sarjaa tarkastelleessa kirjoituksessa tulovirtaa havainnollistetaan siten, että jollakulla on yksi lapsi, mutta hän nostaa lapsilisiä kahdesta.
Verovirastossa osataan epäillä huijausta. Silti sitä ei päästä kunnolla tutkimaan, koska valvontaa on tuskin lainkaan eikä myöskään riittävästi henkilökuntaa. Vanha ja uusi aika törmäävät. Vanhastaan on uskottu arkistoihin tallennettuihin dokumentteihin, joista uuden ajan digiuskovaiset haluavat päästä eroon. Nähdään häkellyttävä kohtaus kansioiden kippaamisesta roska-auton kitaan. Yksinäisenä vastaan hangoittelijana Tanskan verohallinnon osastopäällikkö Inger Brøgger yrittää estää tuhoamisen, turhaan. Häntä näyttelee Karen-Lise Mynster. Yhden tärkeän dokumentin hän pelastaa, ja kerä alkaa vähän kerrallaan purkautua.
Ingerin takana sarjan kansikuvassa oikealla näkyy hänen lähin alaisensa Niels Jensen (David Dencik). Hänen toimivaltuuksiinsa kuuluu muun muassa hyväksyä maksettaviksi cum ex -kaupoista kertyneet veronpalautukset. Niiden kasvaessa kasvamistaan työpari yrittää käynnistää tutkinnan, mistä oikein on kysymys. Kummankin pehmeän oloinen pomo väistää yrityksen, Helle Fagralidin esittämä nuori uraohjus torjuu yritykset tarkastustoimista. Ne olisivat vaatineet kansioihin tallennettujen dokumenttien seulontaa. Mutta, mutta - digihuumassa niitä tuhotaan paraikaa.
Ingerin takana vasemmalla puolella seisoo Sven Lebert (Nils Strunk), verolakimiehenä uransa alussa. Mentorikseen ja myös yhtiökumppanikseen hän saa Berndt Hausnerin (Justus von Dohnányi). Tämä on jo ehtinyt päästä rikastumisen alkuun. Vauhti kiihtyy. Puvut, kellot, autot, asunnot komistuvat.
Tanskalaiset verovirkailijat hakkaavat päätänsä seinään. Niinpä Nils Jensen on altis kaverinsa houkutuksille. Humalassa keksitty idea hyödyntää cum ex -palautuksia ikään kuin valtavan pokerivoiton verotuskuviossa. Miehet osaavat peittää jälkensä kierrättämällä rahoja Euroopan eri maissa. Putosin kärryiltä. Homma tuottaa kuitenkin sievoisen summan asunnon ostoon Malmöstä, jonne Sven vie serbialaissyntyisen vaimonsa turvaan siirtolaisvihamieliseltä Tanskalta.
Sarjan neljännessä osassa tutkinta käynnistyy Saksassa, kun verovirkailija Lisa Wagner estää palautuksen Hausnerin cum ex -rahastolle ja ilmoittaa asiasta topakalle syyttäjälle Lena Birkwaldille. Jopa sveitsiläiset pankkiirit joutuvat pakittamaan tavastaan tarjota raharikkaille suojasatama. Syyttäjä ei hätkähdä arvovaltaisessakaan joukossa ja näyttää, mistä tuuli puhaltaa. Hänestä tulee avaintekijä laajan petosvyyhdin selvittämiseksi. Pitkään jopa tutkivat journalisit väistävät tarttumasta heille tarjottuihin langanpäihin. Suurimmaksi takapiruksi osoittautuu brittiläinen Syed Akram (Waj Ali).
Lähes farssilta tuntuu, että pitkään ainoa petoksesta paljastunut on juuri Niels. Hän istuu syytettynä oikeudessa ja saa viiden vuoden vankeustuomion. Katsojaa saa havainto-opetusta siitä, kuinka petokseen tielle lähtenyt kärvistelee tunnontuskissaan. Itse asiassa vankeustuomio on hänelle helpotus. Ihmeekseen hän saa tuta, ettei vaimo hylkää.
Kovaa vääntöä itsensä kanssa käy Sven Lebert, ennen kuin päätyy avustamaan petosvyyhdin selvittämisessä. Sillä keinoin hän välttyy pitkältä vankeustuomiolta. Hausner ja Akram päätyvät vuosiksi kaltereiden taakse.
On helppo myöntää, että uppouduin katsomiseen vastaan panematta. Sarja on hienoa työtä merkittävästä aiheesta. Katsomisesta jää neuvoton olo, kun ei oikein pysty ymmärtämään, mitä kaikkea filunkia onnistutaan tekemään meidän kaikkien verorahoilla, saati muilla killingeillä. Sarja nostaa sankareiksi kelpo virkanaiset. Monien välähdysten joukosta mieleen jäi kummittelemaan, kuinka Sveitsiin asiaansa esittämään ja selvittämisapua hakemaan mennyt Lena Birkwald mutisee olevansa Mecklenburgista, mikä jo selittää, ettei edes iso pankkiirijoukko pysty säikyttämään häntä.
Voinko minä luottaa pankkiin, jonka palveluita välttämättä tarvitsen?
***
Leena Virtasen arvio sarjasta on ilmestynyt Hesarissa 16.6.2025.
Samoin 16.6.2025 Kulttuuritoimituksen Leena Reikko kirjoittaa sarjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti