Aikamatkalla

 

Kevättalvesta asti ihmisiä on virrannut Turussa Runosmäen entiseen kirjastoon, koska sinne on pystytty hämmästyttävä tilataideteos kaiken ikäisten koettavaksi maksutta. Eilen meitä sagalaisia kuskattiin näyttelyyn. Elokuun lopussa päättyy myös näyttely. Vapaaehtoisvoimin kierrätysmateriaaleista toteutetut teokset ehkä löytävät uuden tilan. Ellei niin käy, tekijät hakevat omansa. Mitään ei kuulemma viedä kaatopaikalle.

Paikalla näkyi paljon myös lapsia. Kaikki näyttelyyn tulijat saivat origamitaitoksen hipelöitäväkseen, jotta näpit pysyisivät poissa teoksista.

Upeita kuvia löytyy tästä linkistä. Muutama itse puhelimella ottamani kuva vahvistakoon, että mukana olin.

Alkajaisiksi saatiin reipas opastus kera origamien. Sitten katsastettiin vasemmalla näkyvät dinosauruksen poikaset. Täysikokoisten mukaiset hahmot eivät olisi mahtuneet näyttelytilaan.

Talon muissa tiloissa riitti ihmeteltävää meren pohjalta avaruuden mittaamattomuuksiin.

Jättiläiskokoiset sudenkorennot herättivät muistot mökistä lammen rannalla. Siellä aikoinaan tuli seuratuksi näitäkin liitelijöitä, joskin pienikokoisina.

 

Uskoa tulevaisuuteen heräteltiin toivomuskaivolla. Sinne minulta jäi oma lappuni kirjoittamatta. Ehkä joku seuloo kaivoon kertyneet toivomukset ja kertoo niistä vaikkapa paikallisissa tiedotusvälineissä.

Kirjapainotaitoakaan ei sivuutettu.

Kaiken nähneinä me retkeläiset askelsimme läheiseen kahvilaan kestittäviksi. Monenlaisia makukahveja sekä teelajeja oli tarjolla. Kaikkien kylkiäiseksi sai ison palan suklaakakkua, jos sellaisen halusi. 

Pikku haaveri sattui vasta sitten, kun jo olimme bussissa. Iso linja-auto ei ottanut mahtuakseen kapeille kujille kääntymään. Niinpä oikea etupyörä survaisi asfalttitien reunasta multaa ja matalaksi leikattua ruohoa. Pahaksi onneksi ne tukkivat etuoven alareunan, mikä esti oven avaamisen. Kotiin köröteltiin etuovi raolleen juuttuneena. Mutta kas kummaa, Saga Kaskenniityn pääovelle saavuttaessa ovi aukesi ja pudotti läjän maata siihen paikkaan. Huoltohommia tiedossa...