Turussa pieni joukko saattajia kokoontui eilen hyvästelemään ja muistelemaan isää, vaaria, isovaaria, kumppania ja ystävää. Kuvan otin ennen tilaisuuden alkua. Pojan valitsema arkku kukkalaitteineen luontuu hyvin sen Heikin olemukseen, jonka varsinkin aikuiset paikalle saapuneet tunnistivat. Poika huolehti myös kaikista muista järjestelyistä. Kaikkien iloksi mukana saattajissa oli seitsemän lasta. Yksi heistä on kouluikäinen, nuorimmat viime marraskuussa syntyneet identtiset kaksostytöt.
Heikin sunnuntaiaamuihin kuului vuosikausia
nettipuhelu. Sen soitti aina kiotolaisinsinööri Yosiaki. Miehillä oli aikoinaan ollut merkittäviä yhteisiä hankkeita. Niissä ja paljossa muussa riitti jutunaiheita. Niihin liittyivät myös monet blogijuttuni varsinkin Japanin-matkani jälkeen. Sillä reissulla näet nautin Yosiakin ja hänen rouvansa vieraanvaraisuudesta, kuten tästä voi lukea. Matkan jälkeen sain aina terveisiä Yosiakilta, samoin hän minulta. Jouluiksi tuli vielä kauniita kuvakirjoja japanilaisista puutarhoista.
Kannan huolta siitä, onko suruviesti kiirinyt Japaniin. Nimittäin tutkijainsinöörien ryhmään kuului myös eräs fyysikko Kaj, joka aika ajoin vielä eläkeläisenä kävi tervehtimässä Yosiakia Kiotossa, saattoi soittaakin hänelle silloin tällöin. Heikin hautajaisissa kuulin, että myös Kaj oli menehtynyt pari päivää aiemmin. Olen kerran tavannut hänet, kun porukkaan olennaisesti kuulunut toinen fyysikko Olli yhdessä Kajn kanssa yllätti Heikin ja minut saapumalla iltapäiväksi mökille.
Toivon ja odotan, että Yosiaki yhä lukee blogiani Google-kääntäjän tai tekoälyn avulla. Saanen häneltä jonkin merkin, ellen peräti sähköpostia. Sellaisia taisimme vaihtaa Kioton-matkani aikoihin, vaikka järjestelyt enimmäkseen sen tietyn lauantain osalta hoituivat Heikin välityksellä.
Varmaksi vakuudeksi niin Yosiakille kuin muille kopioin Heikin kuolemasta ilmoituksen tämän aamun Turun Sanomista. Omat lapseni ja heidän lapsensa osoittivat adressilla kunnioittavansa tutun miehen muistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti