Muistoja Tukholman-vuodelta

Syyskuun alussa 1981 lähdimme kahden kesken Tukholmaan. Oli näet asiaa. Mies oli saanut Pohjoismaiden ministerineuvostolta stipendin ja paikan Stålbyggnadsinstitusta, jotta voisi perehtyä teräsrakentamiseen. Talonrakennustekniikan apulaisprofessori oli itse järjestänyt lupaavan kuvion. Minä puolestani hommasin sijaisen äidinkielen lehtorin virkaa ja samalla myös Kangasalan taloa hoitamaan. Tukholman kalustettu vuokra-asunto järjestyi tuttujen välityksellä. Se sijaitsi Vasastanissa Odenplanin tuntumassa. Sekä tunnelbanalla että kävellen taitoin matkaa Söderin kaupunginosaan, sillä ihmeekseni myös minä sain töitä, kun niitä kyselin paikallisesta kouluvirastosta: Skanstullin lukion suomenkielisiltä kokeiluluokilta tarjoutui 11 viikkotuntia suomea ja 2 uskontotietoa. 

Jo syksyn mittaan kävelin hyvät kenkäni puhki. Lähisuutari pohjasi kengät kuin uusiksi.

Tässä kotikatua: 

Paksusta kansiosta täynnä muistoja löytyy monta kuvaa paitsi kaikesta vuoden mittaan koetusta myös kotioloista.  Asunto sopi mainiosti meille. Olohuoneen makuusyvennyksessä nukkui moni Suomesta visiitillä käväissyt. Molemmat lapset viipyivät joitakin päiviä, tytär muistaakseni viikon, poika sen verran kuin armeijasta sai lomaa. Joulu vietettiin perheen kesken Suomessa.

Tukholman vuosi siivitti minut paneutumaan siirtolaisasioihin erityisesti kirjallisuuden ja kielen vinkkelistä. RSKY, Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yhdistys, ja Finn-Kirja olivat melkoisesti esillä mediassa. Minäkin rustasin aiheesta ainakin yhden lehtijutun, jonka Hesari julkaisi. Lisää seurasi jatkotutkintojen myötä. Ensin tuli tehdyksi lisuri, sitten väikkäri Siirtolaisuuden vanavedessä Tutkimus ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kentästä vuosina 1956–1988. SKS 1991.

Kirjoitustöitä varten järjestin itselleni oman paikan. Haalin kokoon aineistoja ruotsinsuomalaisista kirjailijoista, haastattelin monia, solmin yhteyksiä kaikkiin aiheen kannalta olennaisiin tahoihin kuten Ruotsin radion suomenkieliseen toimitukseen ja Tukholman yliopiston suomen kielen professoriin.

Silti nyt muistoissa lämmittää erityisesti vanhempieni lentomatka Tukholmaan vappuna 1982. Isässä näkyivät jo vakavan sairauden merkit, vaikka lopun läheisyys varmistui vasta kesällä. Vuoden päättyessä isä menehtyi aivosyöpään.

Syksyn ja talven mittaan viikko-ohjelmaani kuului dynaamisen pedagogiikan kurssi Korda-instituutissa kotikadun varrella. Hain ja sain pienen apurahan kurssia varten. Jotain perus- ja jatkokurssista varmaan siirtyi tapaani tehdä kouluhommia. Kesällä Lappeenrannassa kerroin aiheesta kollegoille.

Iso urakka keväällä oli Skanstullin opettajien Turun-vierailun järjestäminen yhdessä työkaverini Reinon kanssa. Käytiin Katedralskolanissa, Kastun lukiossa ja katsastettiin olennaiset nähtävyydet. Se poppoo palasi illalla Tukholmaan, kun taas me kaksi suomalaista ajoimme Tampereelle. Tässä kelpo syy: 

Promootion jälkeen oli vielä palattava Tukholmaan hoitamaan lukuvuoden viimeiset työtehtävät.
Kouluvuosi näet päättyi Ruotsissa vasta perjantaina 12.6. Samana iltana seilasimme Turkuun ja ajelimme kotiin Kangasalle. Siellä tytär oli emännöinyt taloa koko alkuvuoden, sillä sijaiseni koki ison talon pelottavaksi yksin asua. Hän palasi ennen joulua Tampereelle kerrostalon ylimpään lukaaliin äitinsä kaveriksi.

Mainittakoon vielä, että kuvia on tallessa myös lukiolaisten ja opettajien keväisestä laivaretkestä Mariefredin linnaan. Ihmeekseni en löydä yhtään mainintaa niistä uskontotietoon liittyneistä käynneistä eri tavoin maailmaa tarkastelevien ihmisten yhteisöihin, jotka muistan loistokeikkoina. Mutta kirjeitä on tallessa paljon sekä valvontaluokalta Suomesta että Skanstullin lukiolaisilta. Yksi hauska kirje tuli sijaiseltani Kangasalta. Kuvasin tähän vain kirjeen yläosan.

Kirjeenvaihto oli yhä voimissaan, kun kännyköistä ei vielä ollut mitään tietoa. Mikä onni, että kirjeet löytyvät kansiosta, johon luultavasti joku Ruotsin kauden oppilaista on tehnyt kannen, sillä omaksi en tunnista edes nimikirjoitusta. Ehkä oppilaat antoivat kansion omine kirjeineen minulle läksiäislahjaksi. Sellaista uumoilen lukemani perusteella, vaikken enää muista 44 vuoden takaisia muitakaan tempauksia kovin tarkasti.

Taisin olla niin otettu kansiosta, että kokosin siihen myös visiitillä käyneiden lähettämiä kortteja, kirjeitä, piirroksia, teatteriohjelmia ja muuta aineistoa. Joku kävijöistä nappasi isäntäparista kuvan ja oli kirjoittanut tervehdyksen sen taakse ilman omaa nimeään. Otos ajelehti irrallaan loppusivujen välissä, kunnes eilen varmistin liimalapuin, ettei se karkaa. Samalla kirkastui, etten mitenkään voi hävittää tätä muistojen kokoelmaa, vaikka sellaista suunnittelin. Tehkööt lapset ratkaisunsa, kun se aika koittaa.

Pariskunta Tukholmassa keväällä 1982