Puolalaismiehet remppakeikalla

 

Kuutamokeikka oli äskettäin katsottavissa Yle Areenassa. Myös ohjaajan Jerzy Skolimowskin haastattelun vuoden 1997 Sodankylän elokuvajuhlilta nautin kesäherkkuna. Areenassa viitataan sekä itse leffaan että haastatteluun:

Puolasta vapaaehtoiseen maanpakoon lähtenyt ohjaajakyky Jerzy Skolimowski (Sodankylässä 1997) asui 1980-luvun alussa Englannissa. Ennätysnopeasti valmistui Puolan poikkeuksellista "sotatilaa" kosketteleva vieraantumiskuvaus. Brittitähti Jeremy Irons näyttelee Lontooseen absurdille kuutamokeikalle saapuvan puolalaisen remonttinelikon ylimielistä työnjohtajaa. 

Takavuosien keskeisiin leffakriitikoihin kuulunut Tapani Maskula antaa Kuutamokeikalle neljä tähteä. Ne hän perustelee:

Kuutamokeikka vaikuttaa ensi silmäykseltä vaatimattomalta elokuvalta. Syynä moiseen harhaan on Skolimowskin tapa keskittää filminsä ongelmat tarkoin rajattuihin puitteisiin ja vain yhteen henkilöön, työnjohtaja Nowakiin. Tämän asettumista toveriensa yläpuolelle ei arvostella, sillä hänen epärehellisyyttään ja kyvyttömyyttään vastuullisen tehtäväänsä motivoidaan vain kiertoteitse. Haluttaessa filmin sisältämästä neljän miehen remonttitarinasta löytyvät silti vertauksellisella tasolla kaikki ajankohdan Puolaa koskettavat yhteiskunnalliset osatekijät katolisen kirkon roolista Solidaarisuuden syntyyn.

 Tiukkaa tekee, että Nowak pystyy pimittämään työkavereiltaan Puolan suistumisen sotatilaan vuoden 1981 lopulla. Itse hän urkkii tietoja naapurien postiluukusta pilkottavasta sanomalehdestä. Sen pystyy ujuttamaan takaisin pikaisen lukaisemisen jäljiltä. Minultakin olivat päässeet unohtumaan nuo kuuluisat tapahtumat, joten kertasin Puolan sotatilan Wikipediasta.

Nowak kärvistelee myös mustasukkaisuuden piinassa, kun Puola katkaisee puhelinyhteydet ulkomaille.  Miehen mieltä jäytää, päätyykö Anna-vaimon pomon heilaksi. Melkoinen kohtaus on myös miesten katoaminen jouluna ja iloinen paluu mukanaan kuusenraato, minkä Nowak paiskaa ulos. Mutta, mutta – kapinanpoikanen viriää. Aterioitaessa pöydän virkaa toimittavan viritelmän äärellä näet näkyy muutama kuusenoksa ja pari palavaa kynttilää.

Ankaraa stressiä Nowak potee budjetin vähyydestä. Hänellä ei ole varakassaa, vaan on selviydyttävä pomon Puolasta lähtiessä antamalla käteisellä. Ja varsinkin remontissa tarvittavat tavarat ovat oletettua kalliimpia. Hirteishuumoriksi tilanne äityy hiomakonetta vuokrattaessa. Takuu on 60 puntaa, lähes kaikki jäljellä olleet rahat. Summa sentään saadaan takaisin, kun kone palautetaan. Eivätkä miehet aikaile, vaan jakavat 20 puntaa kullekin kolmeen pekkaan. Niinpä he ostavat himoitsemansa rannekellot, jollaisia Puolasta ei saa. Ainoa, jolle jää pelkkiä kolikoita taskuun, on Nowak.

Loppu riipaisee, sillä ostoskärryjä lykkivillä miehillä on edessään pitkä kävelymatka lentokentälle. Makuupussit ja muut omat tavarat keikkuvat kärryissä  ...